Pakkaskeikka

Aamupimeässä Väiskinlaavulle odottelemaan valoa ja siitä korpeen. Hiki, kylmälle arka selkä ja raskas rinkka aika huono yhdistelmä neljäntoista asteen pakkasessa vaikka vaihtovaatteitakin oli. Selkä sanoi yhteistyösopimuksen irti iltapäivällä, ei auttanut kuin purra hammasta yhteen. Ei näkynyt metsoja, muutama vanha jälki, eikä teeriä. Taas piti määkiä kuukkelit leiriin, mutta ne katosivat yhtäkkiä jonnekin kesken riehan. Kylmää ja jäykkää. Lunta maastossa ei nimeksikään. Päällä ollut toppatakki lentää roskiin. Pitää yrittää jostain löytää lämmin erätakki talveksi. Ei tullut ihan kirkkain päivä. Aamupäivä oli hieno. Raskasta kävelyä noin 14 - 15 km.

 Viikolla oli tämä. Polysytemia vera (PV) on harvinainen ja pahanlaatuinen verisairaus. Polysytemia verassa luuydin tuottaa normaalia enemmän verisoluja. Juu, tänään taas tämän taudin päivitys. Maanantaina verikoe ja keskiviikkona lääkärin vastaanotto. Symppis nuorehko naislääkäri sattui taas, sitä meikäläisen tuuria lääkäreiden kanssa. Äitee se aina valittaa, että hänelle sattui taas jupiseva vanha mies, jonka puheista ei mitään ymmärtänyt...sille en kyllä mene enää.

No, arvot näyttivät olevan kohdillaan. Aika tarkkaan tutki arvoja ja määräsi uudet kokeet hieman tavallista aikaisemmin, jo helmikuulle. Sitä pernaahan se seuraa, ettei ala kovin suurenemaan. Pari päivää meni viikosta taas näihin touhuihin, kun minulle saa olla vain yksi tapahtuma päivässä. Paras päivä on, kun ei tapahdu mitään, ts. metsäänkin pitäisi päästä, kun siellä vielä jalkaisin pääsee.

Ehkä lähden aamulla yrittämään, jos ei kovin kova pakkanen. Siltojen lenkkiä kävellyt joutessaan. Tuleehan siinäkin pitemmän kaavan kautta noin 8 - 9 km.