Kävin ajelemassa pyörä Saarenkylä-Suutarinkorvan silta-Ounasrinne-Pöykkölä-Salmijärven ympäri 18 km. Hiekkaa oli, mutta vain telan leveydeltä. Reunat pääkallolla. Pari kertaa lahjakkaasti nurin. Vielä ei ole lasista tehty; ei murtunut kallo, olkapää, eikä lonkka. Tuli mieleen, että laittaisi nastat pyöriin talveksi. Oiva liikuntamuoto, kunhan pyörätiet lumettuvat ja kovettuvat. Tosin menihän minulla viisikymmentä vuotta siihenkin, että älysin laittaa metsäsukset itselleni, joten en ehkä nastoja ennätä tässä elämässä hankkia, pyöriin siis. Ounasrinteen koululla hiekoitus loppui kuin seinään alamäkeen ja Pöykkölässä sitä oli pinsetillä annosteltu pyörätielle kirjekuoresta. Ei periaatteessa puhettakaan enää, että lähtisi pyörällä aamusella eräilemään rinkka selkässä. Metsätiet ovat lisäksi peilijäällä. Johonkin Ojanperälle ehkä pääsee hengissä pyörällä ja siitä kävellen.
Kuva on vuodelta 2014 marraskuulta Välirakalta, Ounasvaaralta.
Tänään keskiviikkona sama lenkki; satoi välillä silkkaa kylmää, marraskuista vettä.
ooo
