| Tiistaina Rovapäänselästä Kustruotomanaavan sivua Kuusikkovosaan, jonka kainalossa leiri ja siitä päiväreissu Koitelaisenvosaan keskiviikkona. Aika pitkiä olivat nuo tulo- ja paluumarssit. Muutama havulintu ja hirvihavainto. Keskiviikkona aika tymä keli ja nämä kuvat Sonyn, joka ei niitä parhaita kameroita. Sumeat sivut pitää usein kuvankäsittelyllä leikata pois kuvista. Koitelaisen apina ravistettu pois selästä. Saa mennä tuonne kokeilemaan vastaavilla rinkoilla keikkaa. Laajat aavat olivat parasta. Kyllähän ne veljeyden kannalta ovat " aatelisia " reissuja vaikka hieman erilaisia suorituskyvyiltämme olemmekin. Hitaimman tahtiin. Sopu säilyy ja yhteisiä muisteluksia ovat aivan tarpeeksi useammankin päivän yhdessäolon tarpeisiin. Minulla itselläni ei ole ollut koskaan tarvetta vängätä ja jankuttaa veljelleni. Omat asiat ovat omia asioita ja velipojan elämä on taas hänen elämänsä. On se vain tuo suomalainen luonto...ainoa huono puoli siinä on, että se on jokaisen paskiaisen saavutettavissa. Metsäsikoja Suomessa riittää... |
