 |
| Aina hienoa, kun kelit kirkastuvat metsässä. Tätä sitä kaipasi. Puolilta päivin selkeni. Yritin tuossa jängällä noukkia karpaloita tullessa, mutta osa hajosi sormien väliin ja litrassa olisi mennyt ikuisuus, joten annoin olla. Pyy ja hirvi puuttuvat kesäajan ja syksyn kuvastosta toistaiseksi. Hirven määintää, mutta ei merkkiäkään...Muutama havulintu lähti ja metso reviiriltään. Kuntoreissu; pyörä 25 km ja kävelyä 5 - 6 km. |
 |
Taputtelin tullessa tuossa pyörähuoneen ovella kaikki taskut ja tutkin repun. Ei saatana, ei avaimia. Heti kävi mielessä, mihin saattoivat jäädä. Lähtöpaikkaan. Ajattelin ensin soittaa ovenaukaisijan, mutta ei helvetti, en ala kuuttakymppiä maksamaan. Vitutti tuossa näkösillä kaivella tavaroita. Lähdin ajelemaan takaisin päin ja tuossa Santamäen alla on tyhjä, entinen urheilukenttä ja menin sen nurkkaan kaivamaan repun uudestaan. Ei mitään. Kaivelin taskut uudestaan. Yksi " ylimääräinen " tasku löytyi ja avaimet.
Päästään taas tuohon ikäasiaan ja ikääntymiseen; tässä iässä voi periaatteessa sattua jo mitä tahansa. Metsässä mietin, että kaatuminen voi olla pahinta. Menee naama edellä risukkoon ja oksa tökkää kaulavaltimon auki...Muutaman kerran hampaat jääneet kellumaan Corega-lasiin kaupunkiasioilla ja ne on pitänyt palata hakemaan suuhun. Onneksi en ole minnekään tiskille ehtinyt irvistämään niin, että kassalla tulee pisit housuun... Ehkä muistotilaisuus todella on paikallaan... |
