Aika turhauttavaa oli katsella loukkaantuneen urheilijan kamppailua terveitä, huippukuntoisia urheilijoita vastaan. Olisiko Murron pitänyt loukkaantuneena jättää koko kausi väliin? Ei tunnu kovin mielekkäältä urheilla väkisin loukkaantuneena. Mitkään 460 - 470 tulokset eivät oikein riitä mihinkään arvokisoissa ja korkeammalta ylittääkseen hyppääjän täytyy olla huippukunnossa. Itse tavallaan ihmettelen urheilijan ja valmentajan ratkaisua ja sitä, että tämä tuskainen ja turhauttava kamppailu vielä kanonisoidaan.
Kisa itsessään oli farssi, jossa mukana oli 20! osanottajaa ja alkua katkoivat lukuisat palkintojenjakoseremoniat. Lisäksi kenttälajit ovat edelleen televisioinnille se väistämätön riesa juoksufinaalien ja loputtomien juoksuerien esittelyille; keekoiluille, ränkistelyille ja keikistelyille. Ainoa, joka toi hieman väriä puuduttavaan seiväskisaan oli Kanadan Alysha Newman. Mitalistien tulokset olivat 490, 485 ja 485. Näihin tuloksiin, 485, Murto on pystynyt vain kerran urallaan, EM-kisoissa 2022. Oliko tuo mestaruus sitten Murron uran huippuhetki? Aika näyttää. Ehkä Pariisista opittiin se, että loukkaantuneena on turha urheilla.
