Kurijärven takamaissa viettämässä sunnuntaiaamua ja aamupäivää. Hiljaista oli. Niin pitikin olla. Ja lämmin. Kyllähän kuva edukseen on pöytäkoneen isolla näytöllä; sitä on aivan turha tihrustaa vetisin silmin kännykän pikkunäytöltä. Omia fiiliksiähän sitä kuvailee. Paras tunnelma tietenkin aina on, kun katsoo luontoa kameran ylitse. Ei sitä saa mukaansa. Tämän päivän ajatus oli: Eräänä päivänä minä kuolen, enkä kävele enää omia reittejäni. |