Omilla laduilla

Sunnuntain keikka uusiksi. Kuukkeleille maksalaatikkoa. Hiihtokunto ei tule kuin hiihtämällä. Romantiikka kaukana pulverilumessa sohjatessa. Onneksi jonkin verran tehnyt latupohjia, niin pääsee tiedustelemaan. EI ole oikein muita hiihtäjiäkään umpisella tienoilla, että latuja syntyisi. Aamulla oli muistaakseni -13, - 8 Opistolla pois tullessa. Metsosta tai metsoista ei näkynyt höyhentäkään. Arkena vaaralla on rauhallisempaa myös valmiilla latupohjilla. Tolppa-apinat olivat korjaamassa lamppuja. Ihmettelivät, että miksi hommaa ei voisi tehdä kesällä, kun on autokin käytössä....näitä kaupungin hommia...Kelkalla olivat liikkeellä.

Tulihan se yksi tulikuvakin talteen.

Päivän työmies.

Lunta piisaa, oma latu paras latu. Yrittänyt näitä pitää piilossa, mutta sen lähdön löytää aina joku ja toki maastossa risteilee muitakin. Eipä ole juuri kahteenkymmeneen vuoteen paljon ketään tullut vastaan. Pellemäisen huippu oli aikanaan yläosaton polkujuoksija, mies tietysti. Sillä taisi olla pitkä partakin...