Pohdin joskus tuon toisen ihmisen tappamisen autuaaksi tekevää vaikutusta. En herkästi niele ikuisia selityksiä siitä, että kaikki on yhteiskunnan syytä. Jokainen tappo ja murha on yksittäistapaus ja yhden ihmisen päättämä teko. Käydään muutama vuosi istumassa ja tullaan katuvana ja anteeksipyytelevänä takaisin, moni hakee tukea uskonnosta. Sen suojiin on helppo hiipiä. Tapoin ihmisen , kadun. Jeesus auttaa minua. Jaksaako näihin aina edes uskoa? Muutaman vuoden tuomio ei korvaa sitä, että viet joltain elämän, jota hän olisi voinut elää vaikkapa vielä 40 - 50 vuotta. Mikään ei saa tehtyä tekemättömäksi. Suomessa oikeuslaitos ei periaatteessa edes rankaise, vaan kuntoutttaa ja palauttaa ihmisen takaisin yhteiskuntaan. Rikoksen uusijoista ei kannata edes keskustella. Ahdisti ja oli kurjaa, siksi tapoin. Miksi tapoit? Olisithan voinut mennä vaikkapa lenkille purkamaan ahdistustasi tai ostaa värityskirjan ja keskittyä siihen. Suomi on oikeusvaltio ainoastaan siinä, että se takaa rikolliselle kaikki oikeudet ja palvelut, uhrin kärsimyksien ja korvauksien ollessa toissijainen seikka. Järkyttävän pitkät oikeuskäsittelyt rikkovat kaikkia ihmisoikeuksia maailmassa. Syytetty ja rikollinen kävelee vapaana ja uhrin omaiset odottavat ehkä vuosia muutaman vuoden tuomiota rikolliselle. Joka voi hyvin, on mennyt naimisiin ja perustanut perheen. Elämä jatkuu, mutta vain hänen osaltaan, ei hänen tappamansa tai murhaamansa ihmisen osalta. Kuinka paljon tuossa uskon autuaaksi tekevässä vaikutuksessa on harhautusta? Sitä ei tiedä kukaan. Puhuihan se Jeesuskin anteeksiannosta ja anteeksipyynnöstä. Minun puolesta tappajat ja murhaajat voisi heittää kaivoon.
