| Aamusella liikkeelle Kulmunkivaaran eteläpuolen jängille. Vielä ei ole metsät lähteneet, ehkä talven aikana. Hyvät maat meni periaatteessa pilalle. Hirvimiehille hyviä linjoja. Pianhan tämä kansa köpöttelee rullaattorilla opinahjoistaan yliopistoihin ja amkiin, osa jää suosiolla työttömäksi ja eläkkeelle 18-vuotiaana masennuksen vuoksi. Henkinen ja fyysinen kantti on monelta murtunut. Onneksi ydin on vielä terve, mutta ei terveinkään ydin jaksa kovin kannata lahoa ympärillään. Vanhat parrat ja mummot kun menevät hautaan, kukaan ei marjasta enää. Miten marjastaisi, kun luontoyhteyttä ei ole, pelkää metsää, taidot puuttuvat ja kunto. Älyllinen alamäki on vallinnut jo viimeisen kymmenen vuotta. Kahtiajako syö energiat ja resurssit. Pienestä loukkaantuminen on päivän sana. Jotkut sentään käyvät luonnossa terapiassa. Ei voi silti moittia henkilöä, joka asuu kaupungissa ja on tyytyväinen ja onnellinen ilman metsää. Luonto voi hänelle olla kirkas aamu parvekkeelta, meri, rannat, kalliot, puistot. Suomessa on aina luonnon päivä, paitsi Rovaniemellä. Pyörää tuli 22 km ja kävelyä jotain 10 km. |
