A Man Called Otto perustuu ruotsalaiskirjailija Fredrik Backmanin menestysromaaniin Mies, joka rakasti järjestystä (2012). Backmanin tarinasta on tehty varsin onnistunut filmatisointi En man som heter Ove (2015), joka sai kaksi Oscar-ehdokkuutta. Ruotsalaiselokuvan ohjasi ja käsikirjoitti Hannes Holm. Ei jaksanut aikoinaan Rolf Lassgårdia pääroolissa.
A Man Called Otto on sovitettu hyvin amerikkalaiseen yhteiskuntaan, nykyaikaan ja nykyajan elämänmenoon. Tom Hanks on sulkeutunut, eristäytynyt, äreä ja katkeroitunut leskimies, juuri eläkkeelle jäänyt, joka ei näe enää mitään järkeä elämän jatkumisessa. Tom Hanksista löytyy yhä kapasiteettia, kunhan vain käsikirjoitus on hyvä. Hanksilla ei myöskään ole liikaa rasittavia maneereja, kuten eräillä muilla huippuluokan luonnenäyttelijöillä.
Elokuvan luonnonvoima on kuitenkin meksikolaisnäyttelijä Mariana Treviño eloisana ja temperamenttisena Marisolina. Marisol muuttaa naapuriin miehensä, lastensa ja vauvamahansa kanssa. Otto ja Marisol joutuvat pian paljonkin tekemiseen toistensa kanssa ja heidän välilleen syntyy aito, syvä ystävyys. A Man Called Otton parasta antia.
Onhan elokuvalla pituutta aika lailla ja siihen on ladattu aika paljon tunnetta, surua ja tuskaa, mutta ei niin, että tarina muuttuisi siirappiseksi. Nuoren Oton roolissa nähdään Tom Hanksin poika, Truman Hanks. Kauas ei ole omena puusta todellakaan pudonnut; Truman Hanks on kuin isänsä. Pohdinkin sitä elokuvan aikana ja vasta luettuani lisää elokuvasta, ajattelin, että ilmankos...
Tarina yhteisöllisyydestä ja siitä kuinka yksi huolehtiva ihminen ( Marisol ) periaatteessa pelastaa kaikkensa luovuttaneen, väsyneen ja eristäytyneen ihmisen elämän. Näitä Marisoleja pitäisi olla enemmän oikeassakin elämässä.
Sopi oikein hyvin tämän vuoden tunnelmiin, ehkä siksikin hyvät pisteet.
A Man Called Otto ( Mark Foster, 2022 )
5/5
