Ruotsi on naputellut ennen sunnuntain yhteislähtöjä kahdeksan mitalia ampumahiihdon MM-kisoissa, ei huono. Suomen pimpimähiihtäjien anti oli aika surullista katsottavaa viesteissä; rähmällään oltiin molemmissa viestissä ja juostiin alamäkeen suksea kiinni, sakkokierroksia kierrettiin ja tusina varapatia käytettiin, niissäkin menee kohtuullisesti aikaa. Ei lähelläkään mitalia sitten Kaisa Mäkäräisen. Suvi Minkkinen on hyvä ampuja, mutta sillä ei yksistään tee mitään suomalaisittain pimpimähiihdossa, kun vauhti yksinkertaisesti ei riitä.
Jaksan yhä ihmetellä tätä Ylen pöhinästudiota ja sivuohjelmien määrää arvokisoissa; Yle on kuin itsepäinen lapsi seisomassa television edessä ominen huvituksineen, kun kisa on menossa. Naisten viesti huipentuu ja Eder kertoo ruudussa elämäntarinaansa suoran lähetyksen päälle. Kuuntelen ylimääräistä vain alppilähetyksissä, kun Palander on äänessä. Suomalaisittain pimpimähiihdossa jaetaan kuvaa ja näytetään omilla kameroilla suomalaisten ohiampumista ynnä muut sijoilla.
Toista se oli 70-luvulla, kun lähetys alkoi startista ja oli vain yksi selostaja eikä loputonta lätinän ja analyysin määrää. Itsestäänselvyyksiä käydään vuodesta toiseen läpi. Ylen kisalähetykset ovat kuin markkinatori, joiden alle varsinainen kilpailu tahtoo kadota. No, positiivista on, että kisoja yleensä näytetään. Alppihiihto meni hyvin, koska ikisuosikki Mikaela Shiffrin sai kultamitalinsa. Hienot kisat oli. Maastohiihdon MM-kisoissa suosikkeja ovat Ruotsin sprinttinaiset, kuten Ruotsin ampujahiihtäjänaisetkin omissa kisoissaan, Frida Karlsson ja Ebba. Suomalaisilla ei ole niin väliä, mutta studiota ja pöhinää varmasti riittää.
Sunnuntain yhteislähtöpäivä oli Ruotsin päivä; kaksoisvoitto miesten yhteislähdössä ja Hanna Öberg voitti naisten yhteislähdön ja kruunasi itsensä kisojen hiihtokuningattareksi. Ruotsin mitalimäärä nousi näin yhteentoista ( 11 ) . Jotenkin tuntuu turhalta koko keskustelu suomalaisen pimpimähiihdon tilasta. Norjalainen naureskeleva päävalmentaja ei tunnu saaneen oikein mitään edistystä aikaiseksi Suomen joukkueessa, varovaista tekemistä, ei voiton paloa katseessa eikä menestymisen hinkua tekemisissä. Suomalainen pimpimähiihto ei uskalla nähdä edes unta yhdestätoista mitalista - samoissa kisoissa.