| . .Kahvilla myrkyttää aamuyöstä itsensä ja lähtee hiihtelemään ilman aamupalaa. Olo oli aamusta sen mukainen. Ei ole vielä viiteenkymmeneen vuoteen oppinut läksyä. Parisen tuntia otsalampun valossa, pakkasta kahdeksan astetta. Kahvipaikan notkelmassa oli varmasti 12 - 14 astetta. Olo parani puuron ja banaanin myötä. Hyvä kanto oli lyhyillä nyt, kesti jo hiihdelläkin umpisella palatessa. Ei se suksi, mutta rapakunto ja ylipaino. Joka kerta kuitenkin helpompaa, eikä tammikuu oikein tasatallaajan retkeilyaikaa ole muutenkaan. Harjoittelua enemmänkin. Aukealla oli metso hakomassa, vaihtoi paikkaa. Yksin oli. Vähiin ovat käyneet metsotkin. Joku tampio oli ajaa kantojen päältä, kun menin maastopyöräreitin yli, näitä vaahtopäisiä suorittajia. Vitsaus. Tulihan tuossa lenkkiä taas. Pelkkää matematiikkaahan se on, että suorituskyky vähenee iän myötä ja palautumisaika pitenee. |
