tiistai 17. tammikuuta 2023

Karvapohjat 3 - liukulumisuksi

 

Hielläni voisi täyttää 25 m:n uima-altaan. Aivan sama vaikka NASA ja ulkopuolinen, ylivertainen äly maailmankaikkeuden toiseudesta kehittelisivät puvun, jossa yksinkertaisesti ei voi hikoilla, minä hikoilisin, ja paljon. Talvireissuilla yleensä aina on kylmä ja hiki. Ja pakko olla vaatetta päällä. Menihän tuo silti, kun ei liikaa mättänyt vaatetta päälle ja ohensi välillä. Kolmas kerta samassa paikassa. Alkoi jo huolestuttamaan kuukkeleiden poissaolo, mutta ilmestyivät sitten ilmeisesti savun hajun houkuttelemina. Joukkoa oli hieman enemmän ja aika meni keskenään kahinoidessa. Porukassa on sellaisia, jotka eivät tule kädelle ja eivät taida edes maasta poimia herkkuja; pöljänä lentelevät vain ympäriinsä ja ihmettelevät. Näitä kai pari yrittää aina hätistellä pois, että saa keskittyä makkaralle. Kilometrejä kävely 5 - 6 km, hiihto 8 km.

Päivän puukiipijä. Aika pimeä kuvauspaikka, parkkialueen ruokintapaikka Ounasvaara.



Vedenkeittoa. Kahvi ei oikein maistu enää metsässä. Katputsinoa mieluummin ja juomavettä.

Iltapäivän valo

Jäykät ja kömpelöt siteet teetättävät, muuten ihan ok. Onneksi olin saanut sukset pakattua, kun ruokintapaikalle ilmestyi naishenkilö, jonka kanssa rupattelin aikani. Aika lailla samat harrastukset ja samat tienootkin. Kehuin suksieni siteitä ja kerroin, että sen verran tuli kinkkua syötyä jouluna, että ei oikein tahdo suksien puoleen taipua...

Lumesta ei ole pulaa metsässä