 |
Ei ollut yhtään näin raskasta hiihtoreissua viime vuonna. Nauroin katkerasti tynnyrivatsa hyllyen suomalaisen miehen vyötärösuosituksille yrittäessäni taipua siteiden pariin näpläämään nakkisormilla niitä. Ois kannattu pysytella kossussa eikä juoda aina kolmea pulloa vissyä, niin vatsakin olisi hoikemmassa kunnossa. Uusien suksien siteet hieman rassasivat, ei niissä mitään vikaa ollut periaatteessa, kömpelöt, mutta niihinkin tottuu, hyvää niissä kiristys. Vikaa vain miehessä ja jaksamisessa. No, tämähän oli ensimmäisen hiihtokeikka tänä vuonna, kyllä se alkaa sujua, kun toistakymmentä kertaa on käynyt. Allekirjoittanuthan ei hiihdä valmiita latuja kuin pakosta. Ei lyhytsuksilla toistasataa kiloinen massa rinkkoineen tee oikeastaan mitään pehmeässä lumessa; pohjia myöten, mutta oli sen verran jälkeä ja kovia pohjia, että se auttoi. Onpahan latua valmiina seuraavaan kertaan. Ei näillä karvapohjilla hiihtele; jos aikoo pitemmälle Kurijärven ja Ruokonulkin maisemiin, pitkät völjyyn. Varusteita täytyy keventää seuraavaan kertaan ja pukeutumista katsoa tarkemmin. Lyhytsukset pikkukeikoille, kevyt varustus ja pitemmät sukset pitemmille ja raskaammille matkoille. Ei huono. Kävelyä 5,5 km ja raskasta hiihtoa 8 km. Ei riista- eikä kuukkelihavaintoja. Jälkiä kyllä.
