Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja ( Tiina Lymi, 2018 )

 

Ensimmäisen Mielensäpahoittaja -elokuva joka taisi tulla katsottua. Antti Litjan kätinöitä aikanaan ei yksinkertaisesti jaksanut kuunnella. Tiina Lymin tulkinta on jalat maassa -tulkinta, rehellinen, pullan ja maaseudun tuoksuinen leppoisa tarina, joka sipaistaan kepeästi suvun keskeisiä kipeitäkin asioita.

Mies menettää vaimonsa ja valmistautuu lähtöön tekemällä itse arkkuaan. Elämä ei enää ole minkään arvoista eikä maistu millekään.

Pulaan joutunut lapsenlapsi hankkiutuu papan suojiin ja vanhemmat ovat täysin ulkona tyttärensä elämästä. Satu Tuuli Karhu on Mielensäpahoittajan ihastuttava, kantava voima ja Heikki Kinnunen Mielensäpahoittajana aika lailla täysosuma, liioittelua ei tule. Huumoria on sopivasti, kunhan Jani Volasen pöpötyksistä vain jotain selvää saisi...Ihan kiva. Periaatteessa voi sanoa, että kyllä naisohjaaja saavuttavaa enemmän ohjaustöissään, niin, jos osaa ohjata, saavuttaa herkkyyksiä ja tunteita, joista jäyhä mies ei tiedä mitään tai ei halua tietää niiden olemassa olosta, enkä puhu nyt vain Mielensäpahoittajasta.

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja ( Tiina Lymi, 2018 ) 3,5/5