Vaikuttava, vavahduttava, raivostuttava ja surullinen kirja eläinten kohtelusta Suomessa. Elisa Aaltolan Esseitä eläimistä voisi ottaa vaikkapa yhdeksi lukion ja ammattiopistojen opintoteemaksi. Aaltola vyöryttää sanan miekalla eläintuotannon, metsästäjien, eri metsästykseen liittyvien keskusjärjestöjen ja petovihaajien keskustelemattomat siilipuolustusjuoksuhaudat.
Elisa Aaltola on suomalainen filosofi, joka on erikoistunut eläimiä koskeviin eettisiin ja filosofiin kysymyksiin, ympäristöetiikkaan sekä normatiiviseen moraalipsykologiaan. Aaltola väitteli Turun yliopistosta filosofian oppiaineesta vuonna 2006, ja hänen väitöskirjansa käsitteli eläinten moraalista arvoa.
Itse koin jo aikaa sitten metsästäjänä, että jokin tässä harrastuksessa mättää. Pitäisi tuntea iloa eläinten tappamisesta. Ei kiitos. Ase jäi ja kamera tuli tilalle, hiljaiset ja rauhalliset hetket luonnon parissa. Maksan yhä metsästysmaksua silti, sillä " miehisyyden " yhdestä peruspilarista on vaikea luopua. Älä kerro minulle tässä, että et ole koskaan metsästänyt ja et koe sitä miehisyyden puutteeksi.
Kieltäisin jo huomenna luolakoirametsästyksen, jos voisin, niin ahdistavia Aaltolan luolakoirametsästyskuvaukset ovat. Tosi on, että niihin liittyy liikaa ihmisen sadismia ja eläinrääkkäystä. Metsästäjien kieli asiassa on täysin arvotonta ja epäasiallista. Näitä sitten ladotaan riveihin vaikkapa Metsästys ja Kalastuslehden sivuille, supikoiria, mäyriä, naakkoja, kettuja jne jne " haittaeläiminä " . Haittaeläimiä ne ovat vain ihmiselle, ei luonnolle.
Onneksi on eläinaktivismia ja eläinaktivisteja. Eläinten oikeudet ovat olleet yksi kynnys eränovellien kirjoittamiselle. Tietysti voisin kirjoittaa eläinten tappajista novelleja, mutta rinnastuisin ja leimautuisin liikaa heihin, vaikka tarinat olisivat fiktiivisiäkin.
Suomessa on 300 000 metsästäjää ja heille on turvattava tapettavaa. Kaikki, minkä " haittaeläimet " omassa elämässään tappavat, on pois ihmiseltä.
Suosittelen.
5/5
Kirjan esittelyteksti:
Miksi pienessä kylässä kasvava maalaislapsi alkaa puhua eläinten puolesta? Miten yhteiskunta reagoi eläinasian edistämiseen, ja mitä se paljastaa meistä ihmisistä?
Filosofi Elisa Aaltola kuljettaa lukijaa oman henkilöhistoriansa eläinheräämisiin ja siihen palautteeseen, jota hän on työssään eläinten puolesta kohdannut. Aaltola pohtii esseissään, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, kun ihminen unohtaa eläinten näkökulman. Samalla Esseitä eläimistä muistuttaa eläinten mielestä, kokemuksista - ja arvosta yksilöinä.
Aaltola käsittelee suorapuheisesti useita päivänpolttavia eläinaiheita aina ”rautakarhuista” susiin, ”haittaeläimiin” ja eläintuotantoon. Kirja on rohkeaa ja filosofista tekstiä siitä, miksi ihmisen olisi viimein aika muuttaa tapaansa kohdella toislajisia eläimiä. Mitä jos alkaisimme vaalia myös eläinten hyvää elämää?
Elisa Aaltola on eläin- ja ympäristökysymyksiin sekä moraalipsykologiaan erikoistunut filosofi. Hän toimii eläin- ja ympäristöetiikan dosenttina ja tutkijana Turun yliopistossa. Aaltola on julkaissut mainituista teemoista ahkerasti: mukaan mahtuu useita kymmeniä artikkeleita sekä 11 kirjaa. Aaltola osallistuu innokkaasti eläimiä koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja on näkyvä hahmo myös median eläinaiheisissa jutuissa.
