Lukaisin läpi Pekka Jaatisen uusimman Salla 1944 muutamassa tunnissa. Kirja per vuosi tahti tarjoaa harvalta kirjailijalta suuria yllätyksiä, kuten ei Jaatiseltakaan. Perusvarmaa tuotantoa, faktoihin perustuvaa sotahistoriaa. Pekka Jaatista on tässä turha esitellä. Olen kirjoittanut hänen kirjoistaan aikaisemminkin, mies on armoitettu sotakirjailija ja pidetty ja pyydetty luennoitsija Lapin sodasta.
Lapin sotahan oli pakko. Neuvostoliitto pakotti Suomen ajamaan saksalaisten pois Pohjois-Suomesta verta vuodattaen. Mitään herrasmiessopimuksia ei hyväksytty. Saadut sotavangit oli luovutettava venäläisille, tapettaviksi. Lapin sodassa Puna-armeija työnsi joukkojaan Suomen puolelle valvomaan suomalaisten toimia. Mitään suunnitelmia Suomeen valtaamiseksi venäläisillä ei enää ollut. Ehkä yksittäisillä sotilailla kyllä...
Nyt on vain niin, että Venäjän Ukrainassa harrastaminen rikoksien ihmisyyttä kohtaan; raiskausten, ryöstelyn, murhien, infrastruktuurin perinpohjaisen hävittämisen vuoksi, menetin täysin kiinnostukseni venäläisiin ja venäläisyyteen, sen lopunkin, eikä minua kiinnosta enää edes lukea Venäjän historiaa siitä, miksi tähän on tultu. Ei kiinnosta venäläisen sotilaan toimet toisessa maailmansodassa, niiden jonkinlainen hehkutus ja romantisointikin. Tämä ei tietenkään ole kirjailijan vika. Nuoria ihmisiä oli sodassa, todellakin ja Puna-armeija syyllistyi jo tuolloin viheliäisiin sotarikoksiin mm. Katynissä, Seitajärvellä ja Lokassa ja tappoi satojatuhansia saksalaisia sotavankeja epäinhimillisissä oloissa. Tosin näin tekivät saksalaisetkin kahden diktaattorin yhteenotossa, Stalinin ja Hitlerin.
Jaatinenhan kuvaa perinteisesti tapahtumia useasta näkökulmasta, myös perinteisen vastustajan. Nyt ei tämän päivän valossa venäläisten edesottamukset ja natsipaskiais -nimitykset juuri paljoa kiinnosta.
Jonkinlainen kiireen tuntu tuntuu haittaavan Salla 1944 -romaania, tai pienoisromaania. Ei parasta Jaatista, mutta ei huonokaan. Aiempi Suomussalmi - Talvisota 1939 - 1940 oli kyllä laatutyötä mustan huumorin kera. Ehkä kaikki eivät myöskään pidä Jaatisen romaanin uskonnollisesta pohjasta...en tiedä, onko kirja fiktiota vai faktaa, vai niiden sekoitus, mutta silti.
3/5
