" Hyvä kirjoitus. Vaatii jo hieman osaamista, kokemusta ja ymmärrystä elämästä. Kylläpä se näin tahtoo olla. Oma elämä on kaartumassa jo maratonin viimeisille kilometreille ja parisuhteet mennyttä elämää. Sukkapari viihtyy oikein hyvin lattialla, ehkä nostan sen joku päivä pyykkikoriin, ehkä en. Se on siinä yleensä muistutuksena parisuhdeajoista, jolloin sukkapari lattialla oli täysi mahdottomuus. Nykyisessä sinkkuelämässäni teen mitä haluan, eikä kukaan muovaile minua mieleisekseen, komentele, määräile ja mitätöi. Jaksan ihmetellä parisuhteen vaikutusta useampaan kaveriini. Ollessamme kahden he ovat yleensä vitsikkäitä ja rentoutuneita, sellaisia kuin ovat. Parisuhdekaverin seurassa he ovat kuin tikku paskassa totinen ilme kasvoillaan kuin heillä ei olisi lupa puhua ja siihen puhumiseenkin lupa vain myötäillä kaveria. Ja siihen kaverihetkeenkin yleensä tulee näitä ” valvontapuheluja ”, että voisitko sitten sitä ja tätä, kun tulet...No, en minä heidän elämäänsä kadehdi tai ole vailla. Ihmettelen vain. Ehkä usein on kysymys huonosta itsetunnosta ja luottamuksesta. Sinkku on parisuhteen vihollinen -ajattelusta. Ei millään pahalla, mutta haistan yleensä naisen asenteen. Nykyisinhän sen huomaa jo päästä varpaisiin arvioivasta katseesta, että mikä tuokin luulee olevansa...tai on luullut olevansa. Pienessä käpykylässä kuten Rovaniemi historiaansa ei voi kätkeä, mutta jos Jeesus antaa synnit anteeksi, miksei ihminenkin. Etsinkö minä vielä naista? En, mutta olen löydettävissä. En usko olevani sieltä pahemmasta päästä, mutta ikäkin tulee jo vastaan. Viihdyn yksin kuitenkin niin hyvin, että mietin joskus, mihin sitä kaveria tarvitsisin. En ainakaan siihen, että minun pitäisi istua kuin paska tikun nokassa jossain pippaloissa ja olla olematta oma itseni. Kun ikää kertyy, sitä odottaa vain tulevansa kohdelluksi sillä kunnioituksella, millä ihmistä yleensä tulee kohdella ".
maanantai 5. syyskuuta 2022
Miehen ääni ei ole sensuroitavissa
Kirjoitin ylläolevan lainausmerkeissä olevan jutun omalta osaltani vastineeksi jutun kommentteihin ja tuon saapa nähdä...tänään Facebookin päivitykseen, johon laitoin juttuni luettavaksi ja linkitin oheen kolumnistin kirjoituksen. Mietin tuota paska tikun nokassa, mutta sehän on suomalainen sanonta, ja joka sitä ei kestä olkoon sitten kestämättä. Näytti, näyttää käyvän kuitenkin niin, että juttu on tyypillinen Lapin Kansan naisemansipaation tuote, jossa sitten lopulta miehen ääni ei pääse ( ei päästetä ) kuulumaan...FB: ( Saapa nähdä, julkaiseeko Lapin Kansan " perhelehti " kirjoitustani jutun kommenteissa. Pitää kokeilla sitten avoin foorumi Facebookia, jos juttu koskaan tulee sinne ) . Nykyisinhän monet lehdet viettävät sananvapauden avoimia ovia ja määrittelevät itse, ketkä, jos ketkään, saavat juttua kommentoida. Kansan ääni on vapaa. En nyt puhu tästä jutusta.
Alla linkki itse juttuun...
