Ei paskempi...täynnä tavaraa hieman liian kanssa. Tuli tunne, että Nanok jäi hieman sivuosaan. Juntti antaa kyllä aika karmaisevan kuvan koiravaljakkotouhuista;: nappi otsaan vain koiralle, joka ei kelpaa valjakkoon, loukkaantuu tai vanhenee. Hyvää luontokuvausta, mutta senkään kanssa ei kannattaisi liikaa irrotella. Täysiverinen romaani tuli hieman yllätyksenä. Kyllä Juntti kirjoittaa osaa. Ihan sellaista sympaattista, koskettavaa kuvaa ja tunnelmaa ei oikein syntynyt, liekö se ollut kirjailijan tarkoituskaan. Koiravaljakkotouhut eivät juuri kiinnosta. En vaivautunut selvittämään sanaa musher missään vaiheessa, kai se valjakkoon jotenkin liittyy, ajaja kai, valjakkomies. Esikoisromaani on aina vaativa suoritus. Juntti selvittää sen kunnialla. Kasvoivatko ne avohakkuut sodan jälkeen oikeiksi metsiksi koskaan? Sotakorvaukset revittiin irti Lapin metsistä, joita ei enää ole. Tuskin siellä on tilaa enää villikoirallekaan. Susiahan Lapissa ei ole. Asia on tabu, josta ei saa puhua. Poro on metsän etuoikeutettu kulkija. Sillä on kaikki oikeudet ilman mitään velvollisuuksia. Syrjäkylien meininkiä ei kukaan ole koskaan oikeastaan valvonut. Porukka tekee kairoissa mitä lystää. Kyllä Villikoira ajattelemaan laittaa...
Hyvä kirja. Suosittelen. 4/5
