 |
| Juuri niin raskasta, kun saattoi arvellakin. Suksien kantoa yhteensä 5 km opistolle ja siitä hiihtoa yht 11,5 km eli kävin Kuukkelimetsässä mutkan. Aamusella oli ok fiilis, päivemmällä puhkesi myrskytuuli ja kai sitä hieman kylmettyi ja kyrpiintyi tuossa tulilla kärvistellessä. Ei tullut edes tuulensuojaan kunnolla. Kuukkeleita ei näkynyt. Yksi latvametso aamusella, kun oli tyynempää. Ei innostunut vielä soitimaan eikä tullut suksien vieren. Parikymmentä mustaa teertä pyyhkäisi tokkana yli puiden latvoissa. Pari kertaa piti rapata sukset, kun lumi muuttui liimaksi. Seitsemän maailman viisainta miestä ei ole vielä keksinyt metsäsuksiin ( 270 cm ) voidetta liimakelille. Siinä kohtaan kun suksissa oli 50 sentin korot pohjassa, iski melkoinen hynninen. Soitan kyllä maanantaina osastolle sihteerille lääkäriterveisiä, joka hoitaa verijuttua, että mikä helvetin homma on, että en jaksa kohta kuin nukkua tai istua nojatuolissa. Kunto on ihan perseestä vaikka liikun ja syön kuten ennenkin, ehkä muutama ylikilo rassaa. Olin paljon virkeämpi, kun verta poistettiin säännöllisesti noin kuukauden välein ja asiaa seurattiin. Tämä kolmen kuukauden väli on pikkaisen ollut liikaa. Joku hiihtomaraton oli vielä menossa vaaralla ja Jätkänkynttilällä; Ounasvaaran länsirinne on vouhottajien ja vahtaajien paratiisi ja sirkus. Ei mitään hyvää...No, nyt on yksi kynnys ylitetty ja helpompi lähteä suksille seuraavalla kerralla. Heh heh, jos päivällä +10, mistä voide suksiin... |
