 |
Kirjaston varauksessa. Minulle tulee sudesta aina mieleen ikiaikainen liuskaotsainen suomalainen petoviha. Susi pitäisi rauhoittaa kokonaan, kuitenkin niin, että haittasudet poistettaisiin. Tässä moni ryhtyy heti halkomaan hiuksia, että miten haittasusi määritellään. Suden kaventuva elinala lisää susihavaintoja ja vaeltelevat sudet eivät välttämättä ole haitaksi, mutta esim. maatiloilla tulisi olla välitön oikeus suojella eläimiään. Susi on viisas eläin. Se oppii kyllä välttelemään ihmistä. Lapissahan sitä ei juuri ole, koska poromiehet tappavat kylmästi kaikki eteen, sivuille ja taakse tulevat sudet. Enemmän Suomessa huonosti pidetyt koirat raatelevat aikuisia ja lapsia kuin sudet.
Kirjailija Mia Takula on näitä vihattuja " kettutyttöjä " . Eipä estä lukemasta. Mia Takula: Susiviha ja susien pelko perustuu tunteeseen, ei tietoon. Susiviha esitetään kaikkia suomalaisia yhdistävänä juttuna, vaikka todellisuudessa sitä lietsoo pieni, aseistettu porukka. He eivät kirjaani usko, kuten eivät usko virallisia susitutkimuksiakaan, vaikka ne ovat Suomessa huippuluokkaa. Nämä ihmiset eivät ole kohderyhmääni. TUOTEKUVAUS Retkikirja uhanalaisen suurpedon reviireille kertoo niin susista kuin susivihastakin. Susikeskustelussa tunteet käyvät kuumina, vaikka äärimmäisen uhanalaisia hukkia on maassamme vain noin kaksisataa. Suojelijoita ja kanta-arviota tekeviä tutkijoita on jopa uhkailtu. Millaista suomalaisilla susireviireillä todellisuudessa on? Onko susien keskelle meneminen vaarallista? Mitä tapahtuu, jos pistää rinkan selkään ja suuntaa reviirin ytimeen? Kirja vie lukijan maastoon ottamaan tilanteesta selvää. Mia Takula laittaa itsensä likoon tietokirjallisuudelle poikkeuksellisella tavalla: hän viettää 150 yötä teltassa kaikkina vuodenaikoina ja liikkuu jalkaisin tai hiihtäen kuudella susialueella saaristosta Venäjän rajalle asti. Susiin liittyvien havaintojen lisäksi Takula huomaa, että rauhallisilla susireviireillä viihtyvät muutkin villieläimet. Ilves mouruaa kiima-aikaan, saukko laskee uomaa pää edellä ja ahma jättää jälkensä lumeen. Töyhtötiaiset tekevät tupatarkastuksen, sillä sammalmatolla ei yleensä näe telttoja. Myös Suomen luonnon nykytila tulee iholle avohakkuineen, turvesoineen ja pirstaleisine suojelualueineen. Takulalla oli lapsena päässään isoisän metsästämästä sudesta tehty hattu. Hän pelkäsi susia ja tarkisti sängynalusen ja vaatehuoneen petojen varalta nukkumaan mennessään. Nyt Takula kuuntelee susien ulvontaa sysimustassa yössä kotoisasti luonnossa teltassa maatessaan ja kokee susireviirit maamme turvallisimmiksi paikoiksi. Teoksessa on myös näyttävä kuvitus niin susien kuin muunkin luonnon osalta. Mia Takula on tietokirjailija, käsikirjoittaja ja dokumentaristi. Hän tuli jo nuorena tunnetuksi ”kettutyttönä” vapautettuaan vuonna 1995 kettuja turkistarhoilta. Takula on perustanut maamme ensimmäisen eläinoikeuksia ajavan järjestön |
