 |
Luettu. K.M. Walleniuksen teksti on paatoksellista, sankarillista, miehistä ja jykevää; tekstiä, jollaiselle kai nykyisin pelkästään naurettaisiin, niin hioutunutta suomalainen kirjallisuus nykyisin on. Tekstiä ajoista, jolloin miehet olivat miehiä ja naiset naisia.
|
Mies raatoi hyisellä merellä kuukausia, jopa vuosia, oli kadoksissakin välillä armottomissa, hyisissä olosuhteissa ja yritti työllään pitää perheensä hengissä. Vaimo kituutti kotosalla lapsilauman kanssa, jota puolestaan yritti niukkoina aikoina pitää hengissä ja terveenä. Julma meri tappoi miehiä kuin kärpäsiä, mutta osasi selvisi aina takaisinkin. Omalaatuisen ja erikoisen kenraalin palvelukset eivät enää kelvanneet Päämajalle, Mannerheimille ja Suomen viralliselle kenraalikaanonille jatkosodassa. Mannerheim oli saanut tarpeekseen kaiketi jo Walleniuksen talvisodassa hotelli Pohjanhovissa Rovaniemellä järjestetyistä tiedotustilaisuuksista kansainväliselle lehdistölle lisämausteena vielä epäilykset käskyn antamisesta presidentti K. J. Ståhlbergin kyyditykseen lokakuussa 1930. Wallenius toimi talvisodan aikana myös Sallassa ja Petsamossa. Ruotsalaisten vapaaehtoisten liityttyä Lapin Ryhmään hänen tilalleen Lapin Ryhmän komentajaksi nimitettiin kenraali Ernst Linder. Koska Wallenius ei suostunut jäämään Linderin alaisuuteen, Mannerheim siirsi hänet komentajaksi 28. helmikuuta 1940 Viipurinlahden puolustusta varten perustettuun Rannikkoryhmään, joka Walleniuksen paikalle saapuessa oli täydessä kaaoksessa ilman esikuntaa, viestiyhteyksia ja tykistöä. Tästä kenraaliluutnantti Harald Öhquist sai syyn Mannerheimin epäsuosiossa olevan Walleniuksen erottamiseen komentajan tehtävästä jo 3. maaliskuuta 1940. Hänen tilalleen nimitettiin Yleisesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Lennart Oesch ja Wallenius siirrettiin reserviin. Tämän jälkeen hänelle tarjottiin muun muassa linnoitustöiden johtamista Kymijoella, mutta hän kieltäytyi ja pyysi rintamakomennusta, mutta turhaan. Wallenius oli ollut Mannerheimin epäsuosiossa jo kansalaissodasta lähtien, mikä vaikeutti hänen upseerinuraansa. Talvisodan aikana tilannetta heikensi entisestään se, että entisenä lehtimiehenä hän tuli hyvin toimeen ulkomaisten lehtimiesten kanssa, toisin kuin nuivasti mediaan suhtautunut ylipäällikkö. Tämän vuoksi ulkomaisessa lehdistössä kirjoitettiin Walleniuksesta huomattavasti enemmän kuin Mannerheimista, eikä tämä seikka ollut Päämajan mieleen. Jatkosodan aikana Walleniusta ei määrätty palvelukseen hänen lukuisista yrityksistään huolimatta. Hän hankki jopa lääkärintodistuksen, jonka perusteella hänet vapautettiin armeijasta ja poistettiin upseeriluettelosta. Tämän jälkeen hän ilmoittautui vapaaehtoisena rintamalle, mutta hänet käännytettiin ikänsä vuoksi. Talvisodan jälkeen Wallenius asui vaimonsa kanssa tukkikämpässä Marrasjärvellä Rovaniemen maalaiskunnassa Matti ja Hilma Mäntyjärven maanvuokralaisena ja kirjoitti kirjoja. Wallenius kuoli Helsingissä 90 vuoden iässä. Taustatietoja myös Wikipediasta. Kirjailijana K.M. Wallenius teki kuitenkin " palveluksen isänmaalle " ja lukijoilleen ja hänen tuotantonsa, joille lukijoita riittää, on aiheiltaan klassikkoja yhä nykyisinkin. K.M. Wallenius - Harakka-Antti lähtee itäjäihin. 4/5
|
