 |
Sinertävässä yössä sytytän pienen nuotion melkein vesirajaan, keitän kahvia; istun ja kuuntele ääniä, suolta hanhien huutoja: ka-ga, ka-ga-ga… Aura Koiviston matkassa astellaan metsäretkille, taivalletaan saloille tyyneen rauhaan, istutaan tulilla kuunnellen talven alta heräävän luonnon ääniä. Aura Koivisto tavoittelee kuvia ihmisen suhteesta luontoon: miten oli ennen, kirjojen kuvauksista muistuvina kultaisina aikoina, ja miten on nyt, kun suhteeseen on viiltynyt särö ja kairoihin juoksevat metsäautotiet ja korvet sivistyvät. Näissä kertomuksissa eletään muutoksen aikaa.
Naiskirjailijoiden putki jatkuu...nyt vuorossa oli Aura Koivisto Metsäretkiä, joka ilmestyi Karistolta vuonna 1992. En ole lukenut " miehisiä " eränovellikokoelmia enää vuosiin, mutta tämän nappasin kirjastosta mukaan. Kirpeää kritiikkiä metsäluonnon katoamisesta ja kairojen pirstoutumisesta, hyvää, kypsää ja kaihoisaa tekstiä. Aura Koivisto on kirjoittanut paljon, ensimmäisen kirjansa hän kirjoitti kymmenvuotiaana 1974 ja viimeisimmän Mies ja merilehmä. Luonnontutkija Georg Stellerin kohtalokas tutkimusmatka. Into, 2019. Jos nimi kuulostaa tutulta, hän on Sesse ja Ilkka Koiviston kolmesta lapsesta nuorin. Aura Koivisto ( s. 1964 ) on suomalainen kirjailija. Hän asui aiemmin miehensä kanssa Vormsissa Virossa, mutta on sittemmin muuttanut Kuhmoon jossa asui vuonna 2021.
En ole oikein tänä vuonna löytänyt mieluisia mieskirjailijoita, Richards Powersin Ikipuut oli vaikuttava. Sotakirjallisuuskin alkaa olla jo kaluttu luu. Ei oikein jaksa " poikakirjoja " ja miehistä testosteroniuhoa. Ainakin itselläni on sellainen tunne, että naiskirjailija, olipa aihe mikä tahansa, pääsee syvemmälle henkilöhahmojensa luonnekuvauksissa. Jos henkilöhahmot ovat kirjan sivuakin ohuempia, en viitsi kirjaa kuin pakosta lukea loppuun.
Lukutottumuksien uusiminen ja päivittäminen. Kai sitä kirjoistakin nykyisin etsii jotain henkistä rauhaa ja tasapainoa, tunteita ja ihmissuhteita, mene ja tiedä ja naiset kirjoittavat myös hyviä dekkareita. Siitä tuskin kenelläkään on epäilystäkään...
Aura Koiviston kirja on hyvä kuvaus metsästystavoista, avohakkuista, katoavasta metsästysperinteestä, luonnon katoavasta monimuotoisuudesta ja olemattomista metsäautoteiden rikkomista ja pirstomista kairoista. Suosittelen.
