perjantai 26. maaliskuuta 2021

Metsän Ukko


Siinäpä se hurjimus taas on, Metsän Ukko. Piti minulle tulenpalavan puhuttelun Ounasvaaran metsäluonnon puolesta. Tahtooko metsämies todella, että metson suku katoaa Ounasvaaralta, kuten puolesta vaaraa on jo käynyt. Soidinpaikkamme on vaarassa. Eikö ihminen osaa edes hävetä sitä, miten se kohtelee ympäristöään? Mitäpä siinä paljoa voi, kun kuunnella korvat punaisena metson läksytystä ja hiipiä pois paikalta.
Meillä on Metsän Ukon kanssa eräänlainen sopimus. Hiihtelin rauhassa metson alueelle ja asetuin pönöttämään pienelle kummulle hieman kakan tärkeänä - kuin Ounasvaaran omistajana. Odottelin siinä. Aukealta oli kyllä yksi latvametsohavainto valmiina. Hiljaista oli...Pikkuhiljaa alkoi mustaa vilkkua metsässä lunta vasten. Metso hiipi sieltä pikkuhiljaa lähemmäksi ja kun pani merkille, että reviirillä on poisajettavia, ryhtyi siinä hiomaan ja vetämään siipeä. En häiritse, härnää enkä provosoi metsoa mitenkään. Saan parhaat kuvat niin, kun se tulee ihan vierelle. Sauvalla voi hieman osoittaa, jos meinaa nokkaista. Otan kuvat ja annan metson lopuksi ajaa minut pois reviiriltään. Se kuuluu kuvioomme. Jäi sitten sinne ite pönöttämään - oikea Ounasvaaran omistaja. Ja se asia...