 |
| Lauantailta. Samassa paikassa kuin viimeksi. Noin kymppi aukaistu umpiseen latua neljällä kerralla. Pitää seuraavaksi ryhtyä tekemään pistokkeita. Ei ole vielä lumikenkäpellet ja muut tamppaajat pilanneet latua. Lumisateinen keli. Kuukkelit kävivät leirissä, mutta niillä on jokin kahakka vieraiden kuukkeleiden kanssa, koska niitä pitää alkaa ajamaan pois. Kuvaamatta jäivät. Eipä ihmeitä. Hoitotahtoa mietin hiihtäessä, elvytyskieltoa ja sitä, ettei minusta poisteta eikä amputoida mitään ilman lupaani tai ollessani tajuttomassa tilassa. Joskushän näitä kuitenkin on mietittävä. Onhan se selvä, miksi ajatus ajautuu näihin asioihin, kun lääkärijuttuja on ollut hieman liikaa viime aikoina. Mitä tulisi ikävä? Jos ei puhuttaisi nyt ihmisistä, niin luontoa; metsä on ollut ja on minulle kaikki kaikessa. Sinne aina täytyy päästä. Keväitä tulisi ikävä. Kun ensi kevään taas näkee ja kokee läheltä, se on paljon jo se. Ei ihminen tiedä päivistään, niitä on turha miettiä tai laskea, mutta päätä on hyvä selvittää välillä ja tehdä tiliä itsensä kanssa. Olo on levollinen ja rauhallinen. Metsä tarjoaa sielunrauhan ja mielenmaiseman. |
 |
Viime viikolla löytyi rasituskokeessa hieman värinöitä ja rytmihäiriöitä sydämestä. Tunsin ne itsekin selvästi ja olenhan tuntenut ne myös muutenkin esim. hiihtoreissuilla jne ja näkyivät piirturissa. Lääkäri ohjasi LKS:ään jatkotutkimuksiin sydänpuolelle ja kirjoitti varalta kolestrolilääkkeet. Hieman siinä varoitteli työntymästä mihinkään kaukaiseen jeeraan yksin ja kuuntelemaan kehoa. No, näinhän oikeastaan olen jo viime syksystä saakka tehnyt. Kun tehot putosivat ja tuli outoja tuntemuksia, ryhdyin varomaan tekemisiäni.
Hiihtoreissuilla olen huomannut umpista aukoessa, että ei jaksa kuten ennen. Vähän tuntuu, että ei nämä kaikki voi olla jotain ikään kuuluvia normivaivoja. Senpä näkee sitten jatkossa. Maaliskuun loppupuolella on aika urologisiin tutkimuksiin, hydronefroosi, sitten hematologille ja tulee nuo sydänpuolen lähetteet vielä.
Mietityttäähän se...jatkuva väsymys, varsinkin iltaisin. Pitää tästä kuitenkin taas lähteä hiihtolenkille. Ei auta. Turha se on ryhtyä istumaan ja pelkäämään, mutta pakko ottaa rauhallisemmin kuin ennen. Mihinkäänhän ei ole kiire.
Pumppuvaivat saattavat johtua liian korkeista hemoglobiiniarvoista. Elimistö ei pysy kuljettamaan tarpeeksi happea, kun veri on puuroa. Polysytemia vera. En ole sellainen luonne, että en puhu kenellekään mitään ongelmistani ja kuljen puhumattomana leukalihakset natisten nyrkkiä taskussa puristaen. Tietty avoimuus helpottaa henkisesti. Kaikkea tietenkään ei tule maailmalle laulettua.
Kyllähän se hieman riipoo, kun jatkuvasti on jotain ja löytyy jotain ja joutuu ramppaamaan tutkimuksissa, mutta hyvä on kun tutkitaan ja on lääkäreitä ja hoitajia, jotka ottavat työnsä vakavasti. Ei voi moittia tk:n ja LKS:n toimia Rovaniemellä näinä tiukkoina aikoina. Yhtään hapanta naamaa ei ole tullut osastoilla vastaan. Nämä ihmiset tekevät oikeasti raskasta työtä. Luulisi, että kirjakaupassa pääsee helpommalla, mutta ei ainakaan Rovaniemellä naamasta kaikilla huomaa.
