torstai 11. maaliskuuta 2021

Hiihtäjän päivä

Aamusella on 16 - 17 astetta pakkasta plus hyytävä viima. Päiväksi lauhtui....

Tänään oli jo parempi päivä. Ei tarvinnut ketään tavata eikä katella kenenkään naamatauluja. Omia latupohjia pitkin ja umpisella. Kylmä aamu ja hyytävä viima. Ei keväästä juuri tietoakaan, paitsi tietenkin valoa maailma täynnä, kun aurinko näyttäytyi. Ei ole rapia kunto, mutta meneehän tuo vielä ja siitä jaksaa nauttiakin, joten ei kovin huonosti. Sielu elää ja lepää luonnossa. Muualla ei. Eipä se muuten ihme ole, että nuo kaupungin laavut syövät puuta. Isot laumat menevät usein tunneiksi tai päiväksi pitämään tulia laavulle ja puun käyttö on sen mukaista.

Siellähän se metso istuskeli. Oli ilmeisesti ollut hakomassa eikä viihtynyt viimassa kovin pitkään. Sama puu kuin edellisellä kerralla. Ounasvaara on metson koti, mutta Rovaniemen kaupunki haluaa tuhota Ounasvaaran.



Vielä ihanteellinen ympäristö tehdä suhteellisen vaativa ja raskas päiväretki. Surkean pieneksi vain kuihtuu tämäkin maailma.

Korpihan on yleensä kaukana, lähes saavuttamattomissa. Joskus ollut korpea tämäkin...

Umpiselle meno on aina seikkailu. Jos upottaa, niin helvetti alkaa....Onneksi hieman tiukkonut lunta, mutta piti täältä paarustaa ylös vaaraan ja ylikin...Nyt sinne, minne suksien kärki viittaa tien!

Taistelutulet. Ei kunnon tulipuita.

Kuukkelikolmikko tuli tulilta lähdettyä vastaan. Varmaan kuulleet kirveen ääneen. Niille maksalaatikkoa suksien päältä.




- Eikoo makkaraa? - Maistapa maksalaatikkoa. - Noo jos mää maistan...Ihan hyvää.

 

Pyy kurkistaa kiepistä. Taitaa nukkua. En viitsinyt ajaa liikkeelle. Ryteikössä noin parinkymmen metrin päässä...

Puolisenkymmentä teertä ollut kiepissä yön...pari näin aamusella ilmassa...