 |
Ounasvaaran osalta voitaisiin jo keskittyä tiettyjen alueiden palauttamiseen luonnontilaan. Jatkuvasti sisällä toimistossa vaaralla käymättä piirrettyjen reittien sienirihmasto uhkaa syödä koko vaaran luonnon monimuotoisuuden ja luonnon rauhaa hakevan vaeltajan rauhan. Ounasvaara jos mikä ei sovi massaturismin kohteeksi. Maastopyöräilyn voisi aivan hyvin kieltää Ounasvaaralla. Pyörällä pääsee kauaksi ja hyviä reittejä voitaisiin rakentaa kilometrikaupalla kolmenkymmenen kilometrin säteellä keskustasta. Surullista on, että kolmeenkymmeneen tai neljäänkymmeneen vuoteen en ole lukenut yhtään kolumnia tai juttua keneltäkään toimittajalta, joka ilmaisisi huolensa Rovaniemen lähiluonnon, kaupunkiluonnon ja Ounasvaaran puolesta. En tiedä, kenen kädestä he syövät. Luonnossa kulkijat itsekin alkavat kyllästyä ahtaisiin laavupaikkoihin, jotka ovat täynnään ihmisiä ja rauhattomuutta. Joillekin tämä tietysti on auvoisaa ja poksahtelevia sydämenkuvia, mutta eipä oma reppu selässä kulkija juuri kaupungin kassaan mitään tuo, paitsi jos reiteistä ryhdytään perimään käyttäjämaksua. Suren sitä surullista perintöä, jonka jätämme tuleville sukupolville. Ounasvaaran länsiosa on jo osin menettänyt omaleimaisuutensa, luonnon monimuotoisuutensa ja luonnon rauhansa. Kaupunkipuistoajatus olisi yhä hyvä, siinä osia Ounasvaarasta suojeltaisiin ja osia palautettaisiin luonnontilaan. Nyt raha puhuu liikaa Ounasvaaralla. Kaupungin talous on ollut kuralla, on kuralla ja tulee olemaan kuralla, olipa meillä sitten turisteja tai ei. Korona soi Ounasvaaralle pienen hengähdystauon, mutta ei näytä estävän uusien " ralliteiden " repimistä vaaran rinteisiin.
