 |
| Aamusta metsoaukealle tähyilemään metsoja. Kaksihan sieltä löytyi ja muutama kuvakin. Isommalla putkella saisi ehkä parempia kuvia, mutta iso putki on hankala mukana - kuin pieni lapsi ja putkesta tulisi sitten jutun itsetarkoitus. Kiva pakkashäkärä oli aamusta maisemassa. En tulistellut. Kevennetty reissu. Välirakan ja laavun kautta kotio. |
 |
Monenlaista tasamaan tallaajaa tulee Ounasvaaralla vastaan. Vaara on paljolti muuttunut koira- ja maastopyöräpuistoksi. Itse kukin vetää sinne talkoilla omia reittejään, omii tavallaan vaaraa ja haukkuu sitten pataluhaksi reitilleen eksyneet kulkijat. Puhun nyt pyöräilijöistä, enkä itsestäni. Näin joku aika sitten tuttua pariskuntaa. Rouva kertoi, että heillä oli ollut hieman kiire ja he olivat oikaisseet pyöräreittiä. No, totta kai vastaan oli tullut Pyöräraivo, joka pää punaisena oli huutanut, että hävetkää ja tätä rataa...Rouva oli sanonut, että ei vaaraa kukaan voi omia. Mies oli raivonnut aikansa ja mennyt. Oli kuitenkin palannut pyytämään anteeksi ja pahoittelemaaan raivoamistaan. Pinna kuulema tiukalla, kun korona on vienyt tienestit. Sanoin vain rouvalle, että olipa ...... kaveri. Ihmiset tulevat vaaralle nauttimaan luonnosta, eivät kuuntelemaan kenenkään öyhötystä. Ja itse myös kävelen maastopyöräreittejä niin kauan kuin talvikävelyreiteiltä löytyy maastopyörän jälkiä. Tuleehan minuakin vastaan pyöräilijöitä. Toistaiseksi on selvitty tervehtimällä ja olen odottanut sivussa. Puukko vyöllä antaa tietenkin arvovaltaa.
Nämä sujahtelivat ovat pilanneet Ounasvaaran hengen ja ovat pelkästään vaaraksi muille. Pyöräreitit ylittävät kävely- ja hiihtoreittejä ja on vain ajan kysymys, milloin onnettomuus tapahtuu. Suun soitto ei edusta mitään olipa syy mikä tahansa. No, nyt pääsi suksille. Ei tarvitse niin reiteistä piitata, mutta sujahtelijoita riittää keväällä ja kesälläkin. Toinen mielenkiintoinen havainto on tietty ihmistyyppi tai joukkio, joka tulee yleiselle laavulle, ei tervehdi, ei puhu mitään, katsoo kengänkärkiään ja siirtyy kokkailemaan valmiille tulille niin kuin ne olisivat aina olleet olemassa siinä vain hän varten. Voisi sanoa, jos osaisi puhua, että olipa kiva tulla valmiille tulille tai jotain vastaavaa. Syö selin muihin, eikä puhu mitään ja lähtee pois puhumatta mitään kuin olisi ainoa ihminen maapallolla. Imeisesti hänkin kuitenkin käy virkistäytymässä vaaralla. Äskettäin rupattelin laavulla iäkkäämmän metsän rouvan kanssa, jolla oli pilke silmäkulmassa. Tienoot ja kairat olivat tuttuja molemmille ts. on siellä ystävällistäkin porukkaa liikkeellä, joka osaa puhua. Kontrasti laidasta laitaan on kuitenkin aika huomattava. En kyllä itsekään puheliammasta päästä ole ja kierrän yleensä laavut kaukaa, jossa siellä on vähänkin enemmän porukkaa, haukkuvia koiria ja kiljuvia lapsia. En etsi luonnosta ihmisen ääniä. |
