 |
| Sinni ei antanut periksi ja piti yksi kivirakka käydä kiertämässä Kurijärven maastoissa reissun lopuksi. Onneksi kiersin. Katse nappasi tumman hahmo kivirakan rinteessä. Ajattelin ensin, että metso, mutta liian iso metsoksi. Kotka istui kannolla rinteessä! Tiedä sitten, istuiko passissa vaiko sulattelemassa saalista, sillä kun tutkin lentoonlähtö jäljet, se enemmänkin vyöryi alas rinnettä kuin pomppasi tuosta liitoon...ja raskaasti lensi jängän ylitse ja jäi sinne reunaan tarkkailemaan tilannetta. Päästi minut aika lähelle kuvaamaan. Tuli mieleen myös, että olisiko huonokuntoinen, ammuttu tai nääntynyt. Saattoihan sillä olla sivummalla haaska, josta oli syönyt ähkyyn itsensä. Sierijärvellä on kuulema ruokittu myös merikotkia. Valtavan kokoinen! Aina se metsä jollain palkitsee, kun jaksaa paarustaa. Oli aika saatanallisen rankka reissu jalkamiehenä, mutta tämä oli kyllä elämys. En viitsinyt tuosta alaoksilta enää hätyyttää liikkeelle. Voishan sille porsaan viedä huomenna, jos olisi mistä viedä. Tutkin tuon jyrkän rinteen vielä kotkan tarkkaillessa tilannetta jängän toiselta puolelta. Kahdessa paikassa oli istunut kuin väijyssä eikä rinteestä löytynyt mitään verijälkiä. Mysteeri. Eihän kotka yleensä päästä ihmistä noin lähelle. Ehkä sillä oli jemma ja halusi minun häipyvän...Sinnepä se jäi. Upeaa. |
 |
