 |
Tuli viikonloppuna tuijotettua ensimmäinen kausi The Crown -sarjasta. Ei voi moittia, fiktiivistä dramatisointia, mutta enimmäkseen pyörii kuninkaallisen hovin tosiasioiden ympärillä. Sarjan pääosissa nähdään muutamia tuttuja englantilaisia näyttelijöitä kuten mm. Jared Harris (George VI), Matt Smith (Prinssi Philip) ja John Lithgow (Winston Churchill). Elisabet II näyttelee puolestaan Claire Foy.
Itselleni ensimmäinen kauden henki ja sielu oli John Lithgowin upeasti ja koskettavasti esittämä pääministeri Winston Churchillin rooli. 100-0 menee Lithgowille Gary Oldmania vastaan, joka näytteli Churchilliä Synkin hetki -elokuvassa. Lithgow tuo täydellisesti esille Churchillin äksyn, erikoisen, loistavan valtiomiehen persoonan. Ei ole helppoa ollut prinssi Philippilläkään. Eikä prinsessa Margaretilla...Neljännestä tuotantokaudesta varoitellaan jo lehdissä Dianan bulimiasta. En kauheasti ihastunut Claire Foyhyn, joka näyttelee kuningatar Elisabethia, mutta huono hän ei missään nimessä ole. Kolmannella kaudella kuningatar Elisabetia näyttelee kalsean näköinen Olivia Colman. Ei ole kyllä edes Elisabetin näköinen, mutta sen näkee sitten... Ensimmäinen kausi oli siksikin hyvä, että se kertoo menneistä suuruuden ajoista, jolloin Englanti vielä eli auvoisissa toisen maailmansodan voittajavaltion ja siirtomaavaltion pilvissä ja unelmissa nykyajan, television ja toimittajien hyeenalaumojen kuolatessa jo ovella. Katsaus Britannian lähihistoriaan. Paljon hyvää, tunteisiin vetoavaa draamaa. Ensimmäinen kausi. The Crown. Suomeksi Kruunu. Mikään Britannian kuninkaallisen perheen fani en koskaan ole ollut, mutta pakostahan tuota on tullut seurattua ja onhan se upea kuningatar Elisabet yhä, pitää yksin monarkiaa pystyssä. |
