Ei viitsinyt alkaa apaattiseksi nössöksi, joka istuu sisällä sadepäivänä sylkijuovan valuessa veltosta suupielestä. Elämän " vittuilun " äänistä naapurista saa sen käsityksen, että jotkut viettävät sadepäiväänsä takomalla päätään seinään. Ei kun metsään ja eihän siellä oikeastaan edes satanut vaikka sammakonsuoliennusteet niin lupasivat. Happirikas keli. 7 - 8 km paarustamista märässä metsässä. Rengastamaton poikanen kuukkeleista oli yksin liikkeellä; onhan noita tullut kuvattua, mutta eipä se niin yksinkertaista ole. Jokainen kuva pitää metsästä erikseen hakea. Mukava on seurata kuukkeleiden elämää läheltä. Tästä kuukkelista on tullut varsin riehakas ja rohkea. Kun yrittää silittää, nappaa aina sormen nokkansa väliin ja puristaa. Onhan ne säikkyjä silti, mikä on periaatteessa vain hyväksi, että refleksit säilyvät. Kovin oli laihan, märän ja reppanan oloinen tullessa, mutta piristyi siinä touhutessa. Tuulista, harmaata ja pimeää; puolilta päivin kävi mielessä, että tässähän pitäisi olla otsalamppu mukana myös.
|