tiistai 17. marraskuuta 2020

Märkä metsä, ajatukset ja kuukkeli

Ei viitsinyt alkaa apaattiseksi nössöksi, joka istuu sisällä sadepäivänä sylkijuovan valuessa veltosta suupielestä. Elämän " vittuilun " äänistä naapurista saa sen käsityksen, että jotkut viettävät sadepäiväänsä takomalla päätään seinään. Ei kun metsään ja eihän siellä oikeastaan edes satanut vaikka sammakonsuoliennusteet niin lupasivat. Happirikas keli. 7 - 8 km paarustamista märässä metsässä. Rengastamaton poikanen kuukkeleista oli yksin liikkeellä; onhan noita tullut kuvattua, mutta eipä se niin yksinkertaista ole. Jokainen kuva pitää metsästä erikseen hakea. Mukava on seurata kuukkeleiden elämää läheltä. Tästä kuukkelista on tullut varsin riehakas ja rohkea. Kun yrittää silittää, nappaa aina sormen nokkansa väliin ja puristaa. Onhan ne säikkyjä silti, mikä on periaatteessa vain hyväksi, että refleksit säilyvät. Kovin oli laihan, märän ja reppanan oloinen tullessa, mutta piristyi siinä touhutessa. Tuulista, harmaata ja pimeää; puolilta päivin kävi mielessä, että tässähän pitäisi olla otsalamppu mukana myös.


Voisiko tästä sanoa, että erään rakkauden ja parisuhteen muistomerkki? Tässä käytiin tulilla kerran; oltiin ihastuneina ja rakastuneita tai ainakin toinen oli. Olin " kuuluisa " eräkirjailija, julkaissut äskettäin esikoiseni ja maineeni kukkuloilla. Voisin kai sanoa, että jo puolen vuoden päästä olin joidenkin silmissä pelkkä työtön juoppo, mutta en kuitenkaan sano niin. Työstin vielä pari kirjaa parisuhdehelvetistä, mutta enpä niillä juuri osakkeitani enää nostanut. Oli tullut jo selväksi, että oli aivan sama mitä teki, se oli aivan sama. Kyllästyin itseeni ja kirjoittamiseen vuoden 2012 lopuilla. Raitistuin ja lopetin kirjoittamisen. Pidän ja kunnioitan taas itseäni. 

Tässä oli ennen kapea kinttupolku. Kaikki muuttui, kun läskipyörät tulivat. Ounasvaara on täynnä näitä, myös omavaltaisesti tehtyjä pyöräreittejä. Vitsaus, joka Ounasvaaralla tulisi kieltää. 

Pääsihän sitä makkaraa nokkimaan, sanoo kuukkeli. 


Märkä sankari.
Kahvivesi kiehuu.



- Joko sie lähet?
- Joo, täytyy mennä. Alkaa pimeä painamaan päälle.
- Tulekko taas?
- Kyllä mie taas käyn.