 |
Joskus aiemminkin tullut katsottua. Perinteinen kotimainen elokuva, joka polkee lättänäksi monet tekotaiteelliset nykytekeleet, joita palkitaan gaaloissa, mutta joita juuri kukaan ei käy katsomassa.
Tapio Liinoja ja Martti Suosalo antavat näytteen näyttelijätaidoistaan, jotka eivät ole vähäiset. Liinoja on Rautavaara ja Suosalo vielä enemmän Helismaa. Kappaleet ovat klassikkoja. Miehinen karu, puhumaton ja osin viinavetoinen ystävyys, välirikko ja sopu. Millaistahan jälkeä olisi syntynyt, jos välirikkoa ei olisi ollut ja Helismaa olisi kirjoittanut enemmän kappaleita Rautavaaralle. Kyllähän se on karu ollut monen muusikon uran loppu. Nostalginen kulkureiden vaellus menneen ajan Suomen läpi, jonka Timo Koivusalo kuvaa harvinaisen osaavasti, empaattisesti ja myös liikuttavasti. Koivusalolla on selkeästi hyppysissään perinteisen elokuvan hallinta. Hän ei turhia kikkaile eikä tee kaupallisia ylilyöntejä elokuvissaan. Timo Koivusalossa ja Renny Harlinissa on jotain samaa. Miehet ovat oman tiensä kulkijoita. Välillä tulee floppeja, mutta jätkät senkun porskuttavat. Yksi elokuvan parhaita hetkiä on Rautavaaran kertomus kapteeni Tattarista. Rautavaaran ja Helismaan keikkailuun kuului myös olennaisena osana Severi Suhonen ja Masa Niemi, joiden elämästä elokuva antaa myös hyvän kuvan. Masa Niemen loppu on murheellinen. Kulkuri ja joutsen on varsin apea ja surumielinen elokuva. Loppua kohti elämä varsinkin alkaa tulla miehiä vastaan loppusuoralla. Kulkuri ja joutsen ( Timo Koivusalo, 1999 ) 4/5 Areenassa |
