lauantai 24. lokakuuta 2020

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa ( WSOY, 2020 )

Sitä tuosta vain käveltiin pikkukengillä Käsivarren Norjasta Rovaniemelle. Ei oikein tuo kävelty matka tehnyt vaikutusta, Kinnunen ei oikein pysty luomaan kävellyn matkan pituutta tekstiinsä. Hieman on vielä lukematta, mutta en oikein usko, että pisteet siitä nousevat. Ihan sujuvasti kirjoitettu ja joitain hyviä ajatuksiakin mukana. Tietysti kiinnostava kirja heille, jotka vähän ovat lukeneet Lapin sodasta ja saksalaisajasta pohjoisessa, mutta kun Lapin sodasta on lukenut nuoresta saakka ja tiennyt tavallaan tämän saksalaismorsianten kohtalon ja kohtelun, ei Ei kertonut katuvansa suurempaa vaikutusta tee. Omat vanhemmatkin ovat ollleet Lapin sotaa evakossa ja nähneet hakaristilipun liehuvan Rovaniemellä.
Ei kertonut katuvansa -romaanin henkilöhahmot tuntuvat jäävän pelkiksi nimiksi, henkilöhahmot eivät oikein saa lihaa ja luuta tuekseen. Kieltämättä tulee mieleen, että osaako mieskirjailija kuvata naisen tunne-elämää ja sisäisiä ajatuksia.
Toisaalta - pitää näpäyttää itseään, että kirjoitinhan itsekin eränovellin kahden nuoren naisen eräreissusta, joka ilmestyi tänä syksynä uudessa Eränkävijässä.
Lapin sota tuntuu myyvän hyvin kirjallisuudesta; päästään kritisoimaan Hitleriä, aseveljeyttä ja suomalaisten keskitysleirejä sodan aikana; ammuttuja suomalaisia ja venäläisiä sotavankeja. Hieman jälkiviisaasti ajan hengessä. Pitäisi pitäytyä tuon ajan tunnelmissa.
Ehkäpä yksi syy nihkeyteeni on äskettäin lukemani Delia Owensin Suon villi laulu, 5/5, joka koskettavasti kertoi nuoren naisen kasvutarinan ja kuvasi hänen sisäistä sielunmaisemaansa niin hyvin kuin naiskirjailija vain naista voi kuvata.
Kyllähän Kinnunen mielenkiintoisen ajatuksen heittää saksalaisten palveluksessa olleiden suomalaisten naisten syyllisyydentunteesta; hehän olivat myös Saksan sotakoneiston osanen ja näin auttoivat Saksan ja Hitlerin sotaponnisteluja omalta osaltaan. Kysymys oli aseveljeydestä, mutta saksalaisten rinnalla sotineita miehiä ei koskaan huoriteltu, nöyryytetty, päätä ajettu paljaaksi ja marssitettu häpeäkulkueissa. Tosin kommunistit ja Neuvostoliiton edessä rähmälläänolijat muistivat kyllä häpäistä kaikki sotaveteraanit tasapuolisesti jatkosodan ja Lapin sodan jälkeen.
Neljä tähteä pitää kirjailijan jo ansaita. Luetaan vielä loppuun...Luettu loppuun 19.10...juu ei ei...

3/5