Luottavaiset ystävät

Kuukkelitkin löytyivät metsästä. Rengastamattoman poikasen jalka tuntui parantuneen. Piti jo ärhäkkäästi puolensa makkarariehassa. Meitä tarkkaili iso hirvilehmä tiheiköstä noin viidenkymmenen metrin päästä, varsinainen utelias Ulla. Huomasin tumman vatsan puiden välistä. Vielä on silmä hyvä nappaamaan kaiken poikkeavan tiheiköstä. Ei päässyt lähemmäksi juuri, ehdin nähdä hirven kokonaisuudessaan, kun se lontosteli tiehensä, täysin äänettömästi. On se utelias, jos vain saa siihen mahdollisuuden.

 

- Onko jalka kipeä?
- Ei se enää pahemmin vaivaa.

Makkarasta ja suolasta kuukkeleille saa kuulla vähän väliä. Väännetäänpä taas kerran rautalangasta:

Lintuharrastaja Pekka Peltoniemi on kivasti kirjoittanut sivuilleen:

” Yleissääntö on, ettei linnuille pitäisi tarjota suolaista ruokaa. Kuukkelin kohdalla en ole osannut suolaa varoa jouluna 2007 sattuneen tapauksen jälkeen: Kallontien varressa eräässä taloudessa oli joulun jälkeen laitettu loput harmaasuolatusta kinkusta kuukkeleille. Kuukkelit olivat hetkessä puhdistaneet suolan kyllästämän ihran kinkun pohjanahasta. Arvelin lintujen kuolleen. Mutta ei:  kuukkeliperheen elämä jatkui ennallaan koko kevään 2008.

Tähän tapaukseen peilaten en näe haittaa kerran vuodessa kuukkelille pyyntitilanteessa tarjoamastani makkarasta, sen suolasta.  En varsinkaan, kun talvet turistien tarjoamalla makkaradieetillä juhlivat kuukkelit (P73 ja V07) Kesängin Keitaalla ovat tutkimuksen vanhimmiksi eläneiden joukossa. Ja tuottavat poikasia parhaasta päästä ”.

 JV: Viisaana varislintuna kuukkeli ei ahmi kaikkia saamaansa kerralla vaan ryhtyy kantamaan sapuskaa varastoon, kun huomaa sellaista olevan enemmänkin tarjolla. Pariskunnalla saattaa olla 30 000 ruokakätköä reviirillään. Kuukkeli vuoraa saaliin syljellään puiden oksistoon ja kaarnan väliin pahan päivän varalle. Kuukkelimetsän avohakkaaja vie siis kuukkeleilta metsän, kodin ja myös ruokavarat. Tähän ihminen kyllä pystyy...ei juuri muuhun.