maanantai 28. syyskuuta 2020

Mitäpä sitä muutakaan sunnuntaipäivän kunniaksi....

Syksyn ensimmäinen latvametso

...tosin lähtö viipyi melkein puoleen päivään, mutta ehtiihän sitä näinkin. Kuukkelit löysivät taas minut ja sain aran rengastamattoman poikasenkin ottamaan makkaraa. Syksyn ensimmäinen latvametso liiteli ilmassa ja asettui männyn latvaan. Kiväärillä olisi tippunut, mutta hakkuuaukealla on onneksi metsästyskielto metsästysseuralaisilla. Moni ei tunnu käsittävän sitä, että Ounasvaaralla saa metsästääkin. Tuore hirven kiimakuoppa löytyi, varmasti viime yönä tehty. Määin hetken paikalla, mutta en viitsinyt jäädä, kun alkoi mennä niin myöhään. Ehtiihän tuohon vielä...pitää mennä joku aamu aikaisin. Vähän se kyllä vistottaa, kun ei tiedä, mitä kuusikosta saattaa tulla. 



Kuukkelin poseeraus

Liike....ei herkkyys...

Tympäisee Ounasvaaran kohtelu. Pahat aavistukset valtaavat aina mielen Isorakalla; ehkä paikalla joskus hiekkapohjainen tie ja valaistus. Ounasvaaran asia tuntuu olevan sellaisten ihmisten käsissä, joilta voi odottaa mitä tahansa.

Hirven tuore kiimakuoppa ehkä edelliseltä yöltä. 

Pyy ylllätetty iltapäivänokosilta.