keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Kuukkelirieha - taas kerran...

Olipas kuukkelit vilkkaalla päällä, Joskus nekin ovat kuin metsänsä myyneitä, apaattisia eikä mikään kiinnosta, mutta tänään tuntui virtaa ja kiinnostusta taas olevan. Lämmin keli oli. Kiertelin hieman maastossa ja määin samalla hirveä. Aika tyhjä pää oli. Tai kai se kehitteli jotain sanomista Lapin Kansan toimittajalle, kun halusi aineistoa Ounasvaarasta juttuunsa. Soitteli tuossa juuri, kun pääsin kotio. Ei viitsi oikein kauemmaksi nyt lähteä, kun siellä hirvimiehet heiluvat joka tienpätkällä autojensa ja koiriensa kanssa. Ja luodit lentävät. Kiimatauko tulee sopivasti 21, pvä ja ehkä silloin ehtii puolukastaa vielä ja käydä pitempiä reissuja. Kaipa havulintujahdissakin tulee jossain välissä käytyä, mutta ei oikein " mettäveret " kohise siinä asiassa. Sitä kun jo muutenkin ramppaa metsässä viikottain... 

Aamun kuu

Kahvitulet on must. 





- Poppaa! Perskarvat meinasi kärähtää!

Piilosilla. Itse asiassa makkaranpalaa etsimässä. 



Maapallon lyhytpinnaisin eläin. Heti gigapultti, kun ihminen tulee kohdalle. Varmasti oravannahkakauppa kulkee geeneissä ja kurre on kironnut ihmisen alimpaan helvettiin. Tosin koskee vain itsellisiä metsäoravia, ei syöttöpaikkojen pullaoravia. 

Naama jäi sopivasti varjoihin, passaa kyllä...