| Pahat aavistukset täyttivät mielen, kun kuljeksin kohti toista vanhaa kahvipaikkaa. Se sijaitsi pienen harjun alla, eteläpuolella, suojaisessa paikassa isokokoisten kuusien ja mäntyjen katveessa. Koko harju oli pyyhkäisty tasaiseksi. Kahvipaikka sen mukana. Nämä maastot ovat juuri olleet mukavia eräillä siksi, että laajojen jänkien laitoja on kiva ollut kulkea ja metsäniemekkeet ja saarekkeet ovat suojanneet kulkijaa. Tunnelma muuttuu, jos ja kun hakkuuraiskioita alkaa olla siellä sun täällä. Metsän kuolema on yhtä vääjäämätön kuin ihmisenkin. Minä en enää vaella täällä, kun uusi metsä kasvaa ja voi olla, että ei kukaan muukaan koskaan, jos ihminen jatkaa nykyisiä järjettömyyksiään meillä ja maailmalla. |
