 |
Facebook-päivitys: Keräsinpä huvikseen juolukoita pikkuämpärillisen, kun niitä oli sopivasti tarjolla, isoja mollukoita ja helposti poimittavissa. Ennen kuin kukaan ehtii kirjoittaa juolukoista jotain tietoviisasta tai kiirehtii ilmoittamaan, ettei pidä niistä, etsin alle hieman tietoja tästä myyttisestä marjasta.
Joskus kuultavat väitteet marjan myrkyllisyydestä ovat pelkkää sontaa. Samoin uskomus, jonka mukaan juolukkaa syömällä saisi matoja mahaansa tai rumia lapsia, on syytä jättää omaan arvoonsa. Erään paikkansa pitämättömän väitteen mukaan marjat voisivat suurina määrinä aiheuttaa kohmelon tapaisen päänsäryn. Tästä on seurannut, että kasvi tunnetaan paikoin nimellä juovukka, juopukka tai juovuke.
No, päänsähän saa sekaisin vaikka syömällä liikaa maksalaatikkoa.
Vanha kansa muistaa, että saksalaiset söivät juolukkoja Lapin sodan aikana. Luulen, että niitä on syöty myös Lapin sodan jälkeenkin. Juolukka on osin samanlaisten ennakkoluulojen uhri kuin .......... tai turvapaikanhakija. Ehkä aliarvostetuin marja Suomessa. Ensimmäisen kerran minäkin niitä kokeeksi poimin.
Kun en ole saanut piirakkaa aikoihin, voisin leipaista juolukkapiirakan.
On mustikka kuitenkin maultaan " karamellisempi " .
Juolukassa on kuitenkin enemmän C-vitamiinia kuin mustikassa, ja kivennäis- ja hivenainepitoisuudet ovat yleensä suurempia kuin puolukassa.
Luonnon antioksidantteja juolukka sisältää erittäin runsaasti. Flavonoideista yhden tehokkaimman, kversetiinin, pitoisuus juolukassa on marjoista korkein. Kuopion yliopiston tutkimusten mukaan juolukka sisältää kversetiiniä noin 16 mg/100 g tuoreita marjoja. Lähimmäksi juolukkaa yltää kversetiinipitoisuudessa puolukka, noin 12 mg/100 g tuoreita marjoja ja karpalo noin 11 mg/100 g tuoreita marjoja.
Suomalaisen metsän tuottama puhdas marja.
|
 |
| Tekeytyi liikkumattomaksi ja oksaksi, kun huomasi herättäneensä mielenkiintoni. |
