Armi Ratia on ja oli sen verran mielenkiintoinen, rakastettu ja historiallisestikin merkittävä henkilö suomalaisessa kaanonissa ja historiassa, että ansaitsisi edelleen ison budjetin elokuvan kuitenkin ilman virallista pönötystä. Menihän se näinkin tietysti tämä Donnerin köyhäily ja tulkinta. Laitetaan pari miestä savuiseen baariin puhumaan jatkosodasta ja markkinoidaan elokuvaa sotaelokuvana. Dialogi oli kuunnelman omaista, ulkoa opeteltua litaniaa, kai ohjaajan pyrkimyskin. Minna Haapkylä ei kyllä onnistunut olemaan kuin Minna Haapkylä eikä herättänyt juuri minkäänlaisia tuntoja ja tunnelmia Armi Ratiasta. Kun teosta hiotaan liikaa, särmä katoaa siitä. Tiedä sitten, olisiko Muhammad Alin ja Jörn Donnerin enää kannattanut nousta kehään viimeiseen turhaan matsiin, mutta saihan siitä rahaa ja sai naamansa lehteen.
Taitaa olla Areenassa katsottavissa. Voi myös kuunnella ilman kuvaakin. Dialogista sentään saa selvän.
|