 |
| Kevennetty ja nopeatahtinen hillareissu aamusta. Viiden jälkeen liikkeellä.Yhdeksän jälkeen oli jo pikkuämpäri täynnä, ilma kuin saunassa ja lähdin kotio. Kuuma oli. Mietiskelin tuossa poimiessa, että hillastus pitäisi periaatteessa muuttaa henkiseksi kokemukseksi siten, että jo yhdestä hillasta saisi samat tunnelmat kuin pikkuämpäristä. Onneksi sentään olen jo luopunut pakonomaisesta suorittamisesta saada ämpärillinen yhdellä reissulla, kertyyhän niitä näinkin. Yhdentoista maissa takaisin. Tämä seutu on nähty hillojen suhteen.
Media rummuttaa rummuttamasta päästyään, että nyt on hillaa. Menkää kaikki soille ja jängille! Aika edesvastuutonta yllyttää, mutta ei ohjeistaa. Sinne rientää nyt kaikenlaiset onnettomat, jotka eivät ymmärrä eivätkä miellä, kuinka raskasta hillastus on. Henkilön täytyy omata erätaidot, pysyä kartalla, osata suunnistaa, varata ja tehdä eväät ja juomat, pystyä kantamaan isokin lasti pois jängältä. Media ei kerro mitään näistä. Eikä siellä jängillä nyt niin sitä hillaa ole. Jossain on ja jossain ei ole. Sekin pitää osata hakea. Ei hillastus ole sitä, että poimit rahaa mättäältä.
Eihän se tietenkään kovin raskasta ole, jos auto näkyy hillapaikalle tai ajat mönkijällä viereen. Tosin ei mönkijänkään ajaminen maastossa mitään leikkiä ole. Onneksi.
|
 |
Olin kuulevinani sivummalta leppoisaa muminaa ja naureskelua. No, hirvihän se tökötti siinä jängän laidassa naureskellen. - Ei mieshyvä noin vähhää kannata poimia...
|
 |
| Töllistelimme siinä aikamme toisia. Välillä kääntyi mennäkseen, määin sille hieman ja tuli takaisin kuulostelemaan. Pärskähti sitten muutaman kerran ja löntysteli pois. |
