Aamusta hillojen perään. Päivän saalis viitisen kiloa. Olihan sitä, mutta pääosin raakaa vielä. Taktinen virhe oli, että oli liikaa kamaa mukana; kirves ja iso kamera mm. aivan turhaan plus muuta turhaa krääsää. Samapa se sille. Hyvää kuntoilua. Parikymmentä kilometriä yht, pyörä ja kävely. Pikkusankoon on perinteisesti kiva poimia; ei ole niin suorittamisen tuntua. Ei meikäläisellä hillastus ole sitä, että pakko saada. Sen saa, mitä saa, mitä luonto antaa ja mihin riittää innostus. On se kumma vain, että nuo omat paikat vetävät kuitenkin aina kuin magneetti puoleensa.
