Valajaskosken lenkki 29. krt 35 km

... plus kaupunkisurffailut päälle. Lämmin nössö keli.

Deliverance

Varmasti pikkukäpytikka, koska on niin pikkuinen. Pohjanhovin rannassa.

Pikkukäpylintu lounastaa. 

Hiljaisten rivit

Facebook-kavereista

On Facebook-kavereita, jotka kokevat velvollisuudekseen kommentoida jokaista päivitystäni ja on Facebook-kavereita, jotka eivät kommentoi koskaan, eivätkä paina edes Tykkää-toimintoa. Mitä tällaisellakin Fb-kaverilla yleensä tekee? Paras Fb-kaveri on sellainen, joka painaa pelkkää Tykkää-nappia ja on muuten hiljaa...

Joskus kun jotain laittaa, ei menee minuuttiakaan, kun joku kirjoittaa...en pidä tästä. Päivystävätkö he jatkuvasti Facebookia? Mitä minä teen sillä tiedolla, jos joku ei pidä jostain, mitä päivitän?

Ylimenneiden hillojen hautausmaa

Velipojan kanssa hillassa Kuluskairassa. Olipa sääskiä ja mäkäröitä, lämpimän tunkkainen ilma. Ikinä en tällaisessa hillapaikassa ole ollut...jaa kerran kun saimme tästä ämpärit mieheen täyteen. Nytkin olisi saanut kymmenkunta ämpäriä, mutta yli jo 90 % ja osa raakoja, mutta kynsimme paikalta silti, velipoika täyden ämpärin, meikäläinen omansa, pikkuämpärin ja Aino-rasiallisen. Suurin osa poimituista isoa, hyväkuntoista, jänkä"korpi"hillaa. Mikäs siinä. Leppoisaa poimintaa ja parranpärinää. Parit kahvit tuli keiteltyä. Hillojahan ei saa kuin hillastamalla. En todellakaan lahjoita kenellekään ensimmäistäkään hillaa, niin kova työ niissä on. Eipä huonosti kahden päivän hillastusreissut. Hieman painoi eilinen tänään.

Hikiset hillat

Täytyihän se pikkuämpäri tänäänkin, vähän yli neljä kiloa. Kulkuhilloja - 11 km. Paikka - Ounasvaara. Olin lähdössä Kulmunkivaaraan aamulla. Oikeastaan hyvä, että muutin suunnitelmia. 3 ltr meni Hart-Sportia ja vettä. 

Susipalatsi. Luettu.

Luettu.

Lukeminen on jäänyt keväällä ja kesällä hieman vähemmälle. Kesäkirjana on ollut Hilary Mantellin Susipalatsi, äärimmäisen kiehtova historiallinen romaani Henrik VIII:n neuvonantajasta Thomas Cromwellista 1500-luvun Englannissa. Pitää lukea kyllä koko trilogia putkeen.

5/5

Suosittelen 

Luvun alla

Luvun alla nyt:

Hilary Mantel - Syytettyjen sali

Syytettyjen sali tutkii Englannin kuninkaan toisen vaimon, Anne Boleyn, traagista ja veristä kohtaloa. Mantel kirjoittaa noista hurjista vuosista todellisen mestarin tavoin. Tuoden lähelle hovin julmat kamppailut vallasta. Ymmärtäen jokaista. Näyttäen miten moderni maailma sai syntynsä.

Vuoteen 1535 mennessä Thomas Cromwell, köyhän ja väkivaltaisen sepän poika, on päässyt pitkälle ja vaurastunut. Henrik VIII tärkeimpänä avustajana hän on kartuttanut omaisuuttaan. Anne Boleyn vuoksi Henrik on rikkonut välinsä katoliseen kirkkoon. Henrikin toimet ovat eristäneet Englannin muusta Euroopasta. Anne puolestaan ei ole pystynyt synnyttämään Henrikille perijää, Tudorin suvun jatkajaa. Kun Henrik vierailee Susipalatsissa, hän rakastuu vaatimattomaan Jane Seymouriin ja vaarantaa suhteellaan sekä avioliittonsa että kansakunnan turvallisuuden.

Thomas Cromwellin on käytettävä kaikki eminenssin kykynsä ja neuvottelutaitonsa saadakseen tilanne hallintaan. Kummatkaan, kuningas ja hänen neuvonantajansa, eivät selviä Anne Boleyn viimeisistä päivistä kunnialla.

Syytettyjen sali on jatkoa Mantelin maailmanmenestykseen nousseelle kirjalle Susipalatsi (Teos, 2011). Se nousi ilmestyttään heti bestsellertilastojen kärkeen kriitikkojen suitsutuksen myötä.

Thomas Hauser: Muhammad Ali

Heti ilmestyttyään Pulitzer-palkintoehdokkaaksi noussut teos on kattavin ja asiantuntevin Muhammad Alista koskaan kirjoitettu elämäkerta.

Thomas Hauser pääsi lähemmäksi Alia kuin kukaan toinen elämäkerturi. Niinpä kirja kertoo mestarin tarinan tämän omin sanoin. Ääneen pääsevät myös Alin perheenjäsenet, ystävät, vastustajat sekä monet muut, jotka vuosikymmenten mittaan olivat hänen kanssaan tekemisissä.

Muhammad Ali on kiistämättä yksi kaikkien aikojen suurimmista urheilijapersoonallisuuksista. Vielä vuosikymmeniä viimeisen ottelunsa jälkeen raskaansarjan kolminkertainen maailmanmestari on säilynyt elämää suurempana hahmona satojen miljoonien ihmisten mielikuvissa.

”Tämä ei ole pelkkä nyrkkeilykirja sen enempää kuin Alikaan oli pelkkä nyrkkeilijä. Tämä on tärkeä pala Amerikan historiaa, se on oppikirja ihmisarvosta.” – New York Daily News. 

Tekstit ovat kirjojen kustantajien kirjojen esittelytekstejä.

Kirjailijan sotatie

Tuli luettua loppuun Slawenskin J.D.Salinger. Kirjailijan elämä. Vahvistaa käsitystäni siitä, että on kirjailijoita ja kirjailijoita. Lähinnä kiinnostuin Salingerista tällä kertaa hänen ankaran sotatiensä vuoksi. Salingerin 12. jalkaväkirykmentti kärsi tappioita kaikista Euroopasta toisen maailmansodan aikaan palvelleista amerikkalaisrykmenteistä eniten.

Salingerin edustama neljäs jalkaväkidivisioona edusti iskuryhmää U - Utah Beachin mukaan ja sen muodostivat 8. , 12. ja 22. jalkaväkirykmentti, joihin liittyivät vielä 359. ja 70. panssaripataljoona. Rykmentti määrättiin heinäkuun 1. pvä 1944 Cherbourgista etelään Gourbesvilleen, lähelle Utah Beachia ja Beuzeville-au-Plainia. Se oli Salingerin ensimmäinen tauko taisteluista kahteenkymmeneenkuuteen päivään.

Salingerin rykmentin mukana on kesäkuun 6. pvä noussut maihin Normandiassa 3080 miestä, joista 1 130 oli vielä hengissä. Salingerin oli tiedustelu-upseeri, mutta hän joutui ottamaan myös johtajuuden taisteluissa. Yksityiskohtaisia tietoja hänen sotatiestään on lähes mahdoton löytää, koska hän ei ilmeisesti ole kirjoittanut niitä muistiin. Tai puhunut niistä kenellekään sodan jälkeen.

Cherbourgin valtaus, Montebourg, Saint-Lo, olivat rykmentin sotatiellä äärimmäisen verisiä taisteluita. Saksalaisten vastarinta oli sitkeää. Salinger hoiti tiedustelu-upseerina myös satojen saksalaisten sotavankien ryhmittämiset ja kuulustelut.

Salingeri osallistui myös Hurtgenin metsän verilöylyyn. Hurtgeniin meni rykmentistä kaikkiaan 3080 miestä, joista jäljelle jäi 563. Näille sotilaille pelkkkä metsästä pois pääsy oli eräänlainen voitto. Hurtgenin teurastus oli niin totaalinen, että 12. rykmentti pysyi toiminnassa vain jatkuvilla ja riittämättömillä täydennyksillä. Täydennysmiehet kuolivat melkein heti, eräs sanoi, että heidät olisi pitänyt ampua jo varikolla, olisi säästytty ruumiiden kannolta takalinjoille. Kenelläkään ei ollut aikaa perehdyttää tulokkaita. Jäljelle jääneistä tuli parkkiintuneita sotaveteraaneja. Henkiinjääneiden taakka kasvoi jatkuvasti.

Hurtgenin suurin tragedia oli taistelun täysi turhuus. Saksalaisten ansoittama, miinoittama ja linnoittama metsä olisi voitu kiertää, mutta liittoutuneiden sodanjohto halusi jostain syystä uppiniskaisesti taistella tuosta hyödyttömästä maapalasesta.

Hurtgenista uloskävelleet miehet joutuivat sitten 6. joulukuuta saksalaisten jyrän alle Ardennien taistelussa, jossa Hitlerin masinoima yllätyshyökkäys murskasi alussa täysin amerikkalaisten joukot ja rintamat. Salingerin ja hänen kumppaneilleen Ardennit olivat vain Hurtgenin jatkoa, lisää lumessa nukuttuja öitä. Hurtgenin metsä paljasti myöhemmin keväällä 1945 lumien sulaessa tuhansien amerikkalaisten sotilaiden ruumiit, joista monet makasivat jäätyneinä kädet taivasta kohti ojennettuina.

Lopulta Salinger osallistui myös Dachaun keskitysleirin vapauttamiseen. " Kun portit oli avattu, vangit kompuroivat pystyyn. He laahustivat tutisevin jaloin ulos. He olivat kuin luurankoja - pelkkää luuta ja nahkaa. " Näin kirjoitti eräs vapauttamisessa mukana ollut.

Järkyttävät sotakokemukset muuttivat varmasti täysin Salingerin, viattomien teurastus ja kaiken hyvän tuhoaminen ympäriltä. Sotakokemukset vaikuttivat varmasti kaikkeen Salingerissa ihmisenä ja kirjailijana; ehkä sota, Hurtgenin metsä, tavallaan tuhosivat ja eristivät hänet ihmisenä, tekivät hänestä julkisuutta karttelevan erakon, hiljaisen vaikenijan ja myytin amerikkalaiseen ja myös muun maailman kirjallisuushistoriaan.

Hän kertoi myöhemmin tyttärelleen Margaret Salingerille: Sitä voi elää koko loppuelämänsä, eikä palavan lihan haju lähde nenästä millään. Salingerin sotakokemukset vaikuttivat häneen henkisesti. Hän oli Saksan kukistamisen jälkeen taistelustressin vuoksi jonkin aikaa sairaalassa. Hän hyödynsi sodanaikaisia kokemuksiaan useassa tarinassaan, kuten esimerkiksi kertomuksessa ”For Esmé with love and squalor”, jonka kertoja on traumoja kärsinyt sotilas. Hän jatkoi tarinoiden julkaisua sodan aikana ja sen jälkeen esimerkiksi Collier’s- ja The Saturday Evening Post -aikakauslehdissä.

Saksan kukistumisen jälkeen Salinger ilmoittautui puolen vuoden mittaiseen natsismin vastaiseen toimintaan Saksassa.

KENNETH SLAWENSKI J.D. Salinger. Kirjailijan elämä. Suom. Tero Valkonen....

Naakka

Monelta rovaniemeläiseltä touhottajalta on jäänyt huomaamatta, että kaupungissa viihtyy myös elinvoimainen naakkakanta. Tosin valokuvauksen kohteena oleminen Pohjanhovinrannassa ei niitä vähemmän olisi voinut kiinnostaa. 

Kun aika meidät jättää...

Eilen Valajaskoski 28. krt / 35 km pyörä

Hiostava hillastuspäivä

Viiden jälkeen aamulla nokka kohti kairaa, kevennetty hillareissu. Ei jätä nuo omat paikat rauhaan ennen kuin ne käy katsomassa. Oi voi, olipa sitä taas, yli mennyttä. 4 - 5 päivää aikaisemmin olisi pitänyt olla. Välillä on paljon raakoja. Samapa se sille. Pikkuämpärillinen tuli taas, kertyyhän niitä näinkin. Hiostava keli. Pari kettua lähti päivämakuulta kaiketi keskeltä hakkuuraiskiota. Suomalainen metsänkäsittely on muuten parempi tekemään murroksen kuin venäläinen sotilas. Yksi paikka ehkä vielä tutkittavava omista, jos innostun ja mahdollisesti väärtien kanssa joku reissu. 

Hiostava keli, ukkosta lupaili sää ja sitä kehitteli päivän, mutta ei edes jyrissyt. 

Tapaaminen.

Tuumaustulet, tosin en yleensä kauaa tulilla tuumaile. Keitän kahvit, hörpin muutaman kuksallisen, syön eväitä, kuulostelen hetken ja menoksi. 

Tästä tuli talvella usein hiihdettyä...

ARCH ENEMY - The Race (OFFICIAL VIDEO)

RAGE OF LIGHT - Twilight Of The Thunder God (AMON AMARTH COVER)

Alissa White-Gluz, Arch Enemy

Elize Ryd - Amaranthe

Elize Ryd (oik. Hanna Elise Isabella Maj Höstblomma Ryd) (s. 15. lokakuuta 1984 Värnamo, Småland, Ruotsi) on ruotsalainen laulaja, säveltäjä, tanssija, joka tunnetaan parhaiten ruotsalaisen metalliyhtye Amaranthen laulajana. Hän on myös ollut vierailevana laulajana sinfonista metallia soittavassa Kamelotissa kiertueella ja studiossa. Hänen äänialansa on sopraano. 

Amaranthe - Maximize (Official Video)

....kuitenkin tänäänkin hillaan aamuviiden jälkeen...

Kevennetty ja nopeatahtinen hillareissu aamusta. Viiden jälkeen liikkeellä.Yhdeksän jälkeen oli jo pikkuämpäri täynnä, ilma kuin saunassa ja lähdin kotio. Kuuma oli. Mietiskelin tuossa poimiessa, että hillastus pitäisi periaatteessa muuttaa henkiseksi kokemukseksi siten, että jo yhdestä hillasta saisi samat tunnelmat kuin pikkuämpäristä. Onneksi sentään olen jo luopunut pakonomaisesta suorittamisesta saada ämpärillinen yhdellä reissulla, kertyyhän niitä näinkin. Yhdentoista maissa takaisin. Tämä seutu on nähty hillojen suhteen. 

Media rummuttaa rummuttamasta päästyään, että nyt on hillaa. Menkää kaikki soille ja jängille! Aika edesvastuutonta yllyttää, mutta ei ohjeistaa. Sinne rientää nyt kaikenlaiset onnettomat, jotka eivät ymmärrä eivätkä miellä, kuinka raskasta hillastus on. Henkilön täytyy omata erätaidot, pysyä kartalla, osata suunnistaa, varata ja tehdä eväät ja juomat, pystyä kantamaan isokin lasti pois jängältä. Media ei kerro mitään näistä. Eikä siellä jängillä nyt niin sitä hillaa ole. Jossain on ja jossain ei ole. Sekin pitää osata hakea. Ei hillastus ole sitä, että poimit rahaa mättäältä.

Eihän se tietenkään kovin raskasta ole, jos auto näkyy hillapaikalle tai ajat mönkijällä viereen. Tosin ei mönkijänkään ajaminen maastossa mitään leikkiä ole. Onneksi.

Olin kuulevinani sivummalta leppoisaa muminaa ja naureskelua. No, hirvihän se tökötti siinä jängän laidassa naureskellen. - Ei mieshyvä noin vähhää kannata poimia...

Töllistelimme siinä aikamme toisia. Välillä kääntyi mennäkseen, määin sille hieman ja tuli takaisin kuulostelemaan. Pärskähti sitten muutaman kerran ja löntysteli pois.