maanantai 8. kesäkuuta 2020

Koukkaus


Antti löysi vanhasta kartasta mahdollisesti Sunkun piilokämpän Lapin sodassa. Jarl Julius Sundqvist oli suomalainen metsänhoitaja ja Kemi Oy:n metsäosaston pitkäaikainen johtaja Lapissa. He piileksivät tovereineen kämpässä ja seurasivat sieltä myös Rovaniemen paloa. Kuulin tuon kämppätarinan jo aiemmin talvella eräältä " latumieheltä " , mutta paikka ei jäänyt kunnolla mieleen. No, ainakin saatanallisessa paikassa oli, jos Rovaniemen suunnasta lähestyt. Ei ihme, että saksalaiset partiot eivät ole löytäneet, kovin mäntykankaiden miehet. Lähdin yltiöpositiivisesti menemään suoraan tuosta ensimmäisen kuvan keskeltä...ehei lapsiraukka...keväällä saatoit leuhkana hiihdellä täällä, mutta jänkä ja ojat tulvassa, muutaman sadan metrin matka oli yhtä helvettiä. Pari kertaa jo uppoavalla mättäällä kuin Titanicin kapteeni tervehtimässä viimeisen kerran lippua, mutta ihme, pääsin jopa kuivin jaloin kumpuun. Olihan siinä jonkinlainen kämpän kenttä jäljellä, ei muuta, pari tynnyriä, mutta ihanteellinen piilopaikka kyllä. 40-luvulla nämä seuduthan ovat olleet täyttä korpea ilman teitä. Näin siinä mättäillä ähertäessä myös hirven. Hieman kummissaan oli, että tuliko ihminen todella tähän märkään rääseikköön. Ihme äijä! Kahvilla päätin koukata sähkölinjan kautta takaisin kovia maita Ruokonulkille, parin kilometrin lisälenkki. Tulihan tuossa varmasti toistakymmentä kilometriä raskasta kävelyä korvessa ja märillä jängillä plus pyörä rapiat 12 km.


Tuohon kumpuun pitäisi päästä...


Juu, kämpän paikkahan siinä. Ihanteellinen piilopaikka. 




Eipä kummoisia tulipuita, mutta tyylipisteitä ei lasketa, kun kahvia keitellään.



Täyttä korpea. Vaikea kuvitella tänne saksalainen partio, yhdellä MG-42 olkapäällä. 

Poislähtö kovien maiden kautta. 

Huh huh, pahin takana. Kumpu näkyy oikealla....