Olisi kiva kuulla, kun nuo kertoisivat elämäntarinansa. Siihen varmasti mahtuu kaikenlaista; pesintää, poikasia, muuttomatkoja, ihmisen häirintää, kahnauksia saalistajien, kettujen supien, kotkien kanssa, hienoja maisemia, kauniita lampia. Järviä, jokia. Paikkauskollisuus on hienoinen rasite monelle metsänelävälle. Kun metsä tuhoutuu ympäriltä, ollaan pulassa. Jos mie olisin tuo uros, jatkettaisiin vielä matkaa pohjoiseen, jonnekin korpeen, minne tiet eivät vie eikä ilmasta näy mökkejä eikä asutusta kymmenien kilometrien säteellä. No, voivathan nämäkin olla vielä matkalla kauemmaksi Rovaniemen runnelluista lähimaastoista; lepäävät tuossa vain hetken. Toivotaan niin...
|