keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Sujuttelua suksilla

Lumi oli pakkautunut aika tiiviiksi ja kai siinä jonkinlainen hankikin oli. Aamu meni arpoessa, että lähdenkö vai en. Vaihtoehto on yleensä olla apaattisena sisällä syöden, lukien ja surffaillen, joten yleensä ulkoilu voittaa. Ja kuntoilua pitää harrastaa vähintään 4 krt/vko. Jääskönlammella oli rauhaisa joutsenpari. Kuvailin kauempaa. Siinäkin on pieni ojansuu. Kilometrejä 13 - 14 km. Kiersin metson reviirin. Näkyi siellä tepastelevan maassa, mutta en vitisinyt mennä häiritsemään. Kuvia on jo ja siellä taitaa kulkijaa olla ilman minuakin vaikka vähän oli tuoreita jälkiä. Yleensä suorittajat jynkkäävät latupohjia ja harvat kulkevat umpisella pitempiä reissuja. Tosin oli joku löytänyt latuni. Ei satuttu yhteen...Tuulinen keli, paljoa eläinten toimintaa ei näkynyt. Korpiloukossa kahvit, makkara ja puuro. Lämmin oli. Hyvä kahvipaikka, mutta ei tulipuita.







Hyvin ovat kestäneet vaikka melkoiset kuluneet; varsinkin siteet. Tämä hiihtokausi joulukuusta 2019 on nyt 23 krt ja 386 km. HeiaHeia laskee aina vuoden suoritukset eli periaatteessa tämän vuoden tilastoa voi vielä kohentaa nyt keväällä ja ensi talvena, ehkä marraskuusta jo.


Olisi kiva kuulla, kun nuo kertoisivat elämäntarinansa. Siihen varmasti mahtuu kaikenlaista; pesintää, poikasia, muuttomatkoja, ihmisen häirintää, kahnauksia saalistajien, kettujen supien, kotkien kanssa, hienoja maisemia, kauniita lampia. Järviä, jokia. Paikkauskollisuus on hienoinen rasite monelle metsänelävälle. Kun metsä tuhoutuu ympäriltä, ollaan pulassa. Jos mie olisin tuo uros, jatkettaisiin vielä matkaa pohjoiseen, jonnekin korpeen, minne tiet eivät vie eikä ilmasta näy mökkejä eikä asutusta kymmenien kilometrien säteellä. No, voivathan nämäkin olla vielä matkalla kauemmaksi  Rovaniemen runnelluista lähimaastoista; lepäävät tuossa vain hetken. Toivotaan niin...