Männä viikolla Ounasvaaralla. Metsoherra kävi ajamassa reviiriltään pois. Suostuin tähän tietysti muutaman kuvan otettuani. Suren metson puolesta. Ounasvaaran käyttöaste vain kiihtyy ja reitit lisääntyvät. Välirakan maasto alkaa olla jo tasaiseksi tampattu. On se jännä nämä maastopyöräreitit, alun perin kävelijät ovat ne luoneet jo toistakymmentä parikymmentä vuotta ennen maastopyörävitsausta. Nyt yksi jos toinen naputtelee maastoon yksinoikeudella näitä sinisiä kylttejä, joissa on pyörän kuva. Esim. Tottorakan takalenkki, pisteet 5. ja 6. jossain kartoista on merkitty pyöräreitiksi. Eiköhän se ole myös perinteinen kävelyreitti.
Meidän Ounasvaaran ystävien syytä on olla erittäin huolissaan Ounasvaaran tulevaisuudesta. Metsoherra puolustaa reviiriään antaumuksella ja kiihkollakin, jolla meidänkin tulisi puolustaa Ounasvaaraamme. Emmehän halua jättää tulevien sukupolvien perinnöksi tasaiseksi tampattua, täyteen rakennettua ja puutonta vaaraa.
Joku ajelee moottorikelkalla Välirakan Tottorakan ja Isorakan länsipuolelle ja pohjoispuolen yksityisten maille myös, takapuoli pystyssä lisää talviuria niin kuin niitä ei olisi jo riittämiin. Myös " Vihreä vyöhyke " LKS:n ja Ounasrinteen välillä, eteläpuoli, alkaa olla tasaiseksi jyrätty ja reititetty. Se on kun kukaan ei välitä eikä katso perään eikä mitään lupia tarvita...Lotvonenhan poisti Ounasvaaran hienolta maanlaajuiselta kaupunkipuistolistalta. Kaikki on pyhitetty urheilulle, laduille, kilpahiihtäjien ja suorittajien sekaan vauvataapertajalta kuten minä ei ole mitään asiaa, turismille ja matkailulle. Sääli Ounasvaaraa. No, periaatteessa olen Ounasvaarani jo haudannut ja hoidan vain sen hautakumpua.
Rovaniemen hautausmailla on kaunista. Niin on Ounasvaarallakin.
