Arvostetusta elokuvajuhlasta on tullut enemmänkin eräänlainen näyttelijöiden protestifoorumi, latteita puheita paremman maailman puolesta. Kaikki tasa-arvo, ihonväri, ja Trump-vihjailut jättävät elokuvan toissijaisen sivustakatsojan rooliin. Ketäpä sellainen kiinnostaisi. Rättisulkeiset eivät myöskään kerro mitään elokuvasta ja elokuvan historiasta.
Katsojaluvut ohjelmalla ovatkin romahtaneet.
En huomannut Meryl Streepiä Oscar-uutisissa ollenkaan etupenkissään nousemassa kuningatarmaisesti ylös aina välillä pyytämään kädet levällään suosionosoituksia itselleen...
Henkilöpää-Oscarit menivät edelleen tutun turvallisesti Hollywoodin vakistaroille. Parasite on varmasti hyvä elokuva ja sen valinta suuntasi keskustelun kärjen pois naisten tasa-arvosta elokuva-alalla ja ihonväristä, josta on muodostunut eräänlainen itsetarkoitus.
Oscar-gaala on myös elokuvien markkinointiväline. Meillä Suomessakin palkitaan Jusseilla elokuvia, joita kuvainnollisesti ilmaisten käy kolme ihmistä katsomassa.
Aasialainen elokuva olisi ansainnut huomatuksi tulemisen Hollywoodissa jo pari kolmekymmentä vuotta sitten, esim. Chen Kaigen ohjaama Jäähyväiset jalkavaimolle ( 1993 ) , Zhang Yimoun Lentävien tikareiden talo ( 2004 ) , jne jne...
No, eipä noissa vastaanväittäminen ole; palkinnot ansioista hyville näyttelijöille. Judy-elokuva on varmasti katsomisen arvoinen varsinkin heille, jotka tietävät, kuka Judy Garland oli. Hauskaa, että periaatteessa Batman-elokuva sai miespääosa-Oscarin.
