keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Minä olen


Ihmispaasto - hyvä ilmaisu. Hyvää asiaa kirjoituksessa. Linkki ohessa. Sosiaalisessa yhdessäolossa on yli puolet teeskentelyä; pakko lässyttää joutavia, hymyillä ja olla ystävällinen. Liian pakonomaista käyttäytymistä. Onneksi voi nykyisin itse valita seuransa.
Introvertti on henkilö, joka on sisäänpäin kääntyneempi ja miettii tekojaan enemmän kuin ekstrovertti. Introvertiksi kuvaillaan joskus henkilöä, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta, mutta tämä on enemmän käyttäytymyksellinen kuin kognitiivinen kuvaus. Ennen kaikkea introvertti orientoituu omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie energiaa häneltä kuin ylläpitää sitä.
Minä olen.


ME NAISET



Huomaan usein ahdistuvani sulkeutuneiden ihmisten seurassa, sama mielipiteen valvojien. Aivan sama, mitä puhut, sulkeutunut ihminen ei puhu mitään ja mielipiteen valvoja vain etsii virheitä tarinassasi, tarkistaa netistä faktoja ja vie ilosi koko tarinankerronasta. Liian suorituskeskeiset tapahtumat ja toiminnot eivät enää kiinnosta pätkääkään. Se on kun yksin kulkee kairassa, oppii arvostamaan omaa mielenrauhaasa
Miksi silloin antaisi muiden pilata mielenrauhansa, vaikkapa päällepuhumisella. Jos kaverilta ei saa enää kunnioitusta, hän on entinen kaveri, ainakin minulle. Ihmiset tahtovat olla nykyisin niin itsekeskeisiä, itseään täynnä ja malttamattomia, että heillä ei ole aikaa kuunnella toisten tarinoita.
Lisäksi vihaan joutavaa puhetta, sitsattia ja säistä puhumista. Jos kahdella ihmisellä ei ole mitään tosiasiallsta puhuttavaa, parempi olla hiljaa. Ja yleensä tapaamatta koko ihmistä...
Sulkeutuneen ihmisen vaikeneminen voi olla myös vallankäyttöä, toisen ihmisen mitätöintiä ja hänen mielipiteensä nollaamista. Onneksi minun ei tarvinnut koskaan kuunnella työpaikan kahvipöydässä työpaikan besserwisserin ainaista äänessä oloa, oikeassa oloa ja omaa erinomaisuutta ja jos olisi tarvinnutkin, olisin juonut kahvini muualla.