 |
| Aamupimeässä liikkeelle; hiihtelin Toramon kautta Ruokonulkin itäpäähän. Ensin aattelin jo kääntyä takaisin, mutta hiihdin Ruokojärven kautta sähkölinjalle ja Ruokoaavan reunojen kautta pois. Teeriä oli jokunen liikkeellä ja pari metsoa; ketun ja jäniksen jälkiä. Aamulla oli aika kirpeä pakkanen ja poistullessa -7. Kilometrejä kertyi 21 - 22. |
 |
Päivä sarastaa jo. Melkoista ähinää ja raplaamista; ei nämä reissut ole huonokuntoisen ja heikkohermoisen hommia.
|
 |
| Aamun hetki. |
 |
| Lampi ja kuu. |
 |
| Hiljainen hetki. |
 |
| Riekon helminauha. |
 |
| Päivätankkaus ja juomaveden sulatusta. Parasta näissä yksin tehdyissä reissuissa on kaikenlaisen ahdistavan suorituspainoitteisen toiminnan puuttuminen. Voi itse määritellä jaksamisensa eikä kukaan seiso vieressä imemässä energiaani tyytymätön ilme kasvoillaan. Tuppisuiden kanssa kun on elämänsä elänyt, ei tämä yksinolo nykyisin oikein tunnu enää missään. Sanotaanko näin, että teillä oli joskus mahdollisuus kuunnella minua, mutta se mahdollisuus meni, kun ette kuunnelleet. Aina voi puhua itsekseen, jos on tarve puhua. |
