 |
Luvun alla H.J. Siilasvuon kirja Kuhmo talvisodassa ( Otava, 1944 )
Hjalmar Fridolf Siilasvuo oli suomalainen jääkärikenraaliluutnantti ja Mannerheim-ristin ritari, joka tunnetaan erityisesti Suomussalmen taisteluiden johtajana. Siilasvuo taisteli kaikkiaan viidessä sodassa.
Ilkeämieliset sanovat, että Siilasvuo teki omilla kirjoillaan itsestään sankarin. Mene ja tiedä. Jälkiviisaus on maailman suurinta viisautta. Jääkärikenraaliluutnanttia on moitittu mm. siitä, että hän päästi venäläisten 163. divisioonan livahtamaan motista Suomussalmella. Sotaopeissa katsotaan aina tappioksi, jos motissa olevaa vihollista ei pystytä tuhoamaan.
Suomalaiset kyllä yrittivät tuhota Kiantajärven jäälle purkautuneen vihollisen takaa-ajamalla heitä konekivääreiillä varustetuilla kuorma-autoilla, mutta venäläiset pystyivät yhä puolustautumaan ja lisäksi heillä oli ilmaherruus alueella.
Suomalaiset olivat väsyneitä ja kalustoa oli vähän.
”Väsymätön ja tarmokas Marttinen piti johdon kaikki langat lujasti käsissään, Siilasvuo sanoo.” -Robert Brantberg kirjassaan Sotaupseerit s. 174-
Kuhmon suunnan taistelut ovat jääneet hieman Raatteentien ja Suomussalmen taistelun peittoon. Ne olivat talvisodan verisimpiä, venäläiset käyttivät massoittain ilmavoimiaan alueella mm. Kuhmon ja suomalaisten joukkojen ja majoitusalueen pommituksiin sekä mottien huoltoon. Mottien yläpuolella saattoivat pyöriä 50 - 60 pommikonetta, jotka purkivat lastia ja täydennyksiä motteihin. Suomalaiset saivat tietenkin osansa varuste- ja muonapudotuksista. Hävittäjäkoneet jahtasivat jopa yksittäisiä suomalaisia sotureita. Joukkojen siirrot piti tehdä yöllä ja päivisin majoitusalueilla ei pystynyt pitämään tulia. Kaikki piti myös naamioida.
Puhutaan mitä puhutaan, mutta kyllä yleensä suomalainen sotilasjohto soti vähällä kalustolla ja miehistöllä äärimmäisen taitavasti talvisodassa, osansa suurvoittoihin oli tietysti Puna-armeijan järjettömällä taktiikalla, jossa divisioonat sullottiin olemattomasti tiedustelluille korpiteille kymmenien kilometrien pituisiksi mateleviksi käärmeiksi, jotka suomalaiset sitten pilkkoivat osiin ja tuhosivat.
En kauheasti näe Siilasvuon kirjoissa oman hännän nostoa. Kenraali antaa kyllä arvon Marttiselle, esikunnalleen, miehistölleen ja myös vastustajalle, josta mainitsee, että ei venäläisessä sotilaassa moittimista ollut. Venäläiset olivat äärimmäisen hyviä ja nopeita kaivautumisessa ja linnoittautumisessa. Kuhmon suunnan bunkkerit olivat hyvin rakennettuja ja kranaatinheittimistä ei juuri ollut hyötyä niitä vastaan taistelessa. Tykistöä taas puuttui vaikka paikoin putkia ja ammuksia oli riittävästi käytössä.
Kuhmon suunnan moteista osa kesti rauhan tuloon saakka.
|
