Mika Kulju: Kaksintaistelu lumessa - Lapin talvisota 1939 - 1940 ( Gummerus, 2019 )

Mäntyvaaran taistelussa 20. joulukuuta 1939 ratkaistiin Lapin kohtalo neljässä tunnissa: jos suomalaiset olisivat hävinneet, olisi puna-armeija päässyt Rovaniemelle ja sitä kautta Tornioon. Suomen elintärkeä maayhteys länteen olisi ollut poikki.

Mäntyvaaran taistelu ja toinen saman rintamalohkon taistelu Pelkosenniemellä ovat turhaan jääneet kuuluisien Suomussalmen mottitaistelujen varjoon. Lapin talvisodan toinen näyttämö oli Petsamo, jota pidettiin nikkelistään huolimatta vähäpätöisenä alueena. Siellä taisteltiin pääosin tuhannen suomalaisen voimin, kun hyökkääjällä oli käytössään noin 34 000 miestä.

Tämä kirja kertoo näiden Suomen historiaan oleellisesti kuuluvien tapahtumien kulun faktojen valossa ja koko talvisodan kontekstissa: esimerkiksi Raatteen tien taistelulla ei olisi ollut nykykäsityksen kaltaista laajempaa merkitystä, jos suomalaiset olisivat hävinneet Sallan tai Petsamon suunnalla.

Mika Kulju

Historioitsija, FM Mika Kulju (s. 1969) on kirjoittanut tietokirjoja vuodesta 1997 lähtien. Hänen tuotantoonsa kuuluvat mm. Oulun ihmeen tekijät (2002), Raatteen tie (2007), Tornion maihinnousu 1944 (2009), Kenraalin viisi sotaa (2011), Lapin sota 1944-1945 (2013), Kohtalona Tali-Ihantala (2014), Käsivarren sota (2017) ja Kirjeitä Raatteen tieltä (2018) sekä kaksi Eränkävijät-kirjaa.

Mika Kuljulle on myönnetty Suomen Sotaveteraaniliiton ansiomitali.

JV: No, kyllähän Kuljun kirjoja lukee. Pidin erityisesti hänen Lapin sota 1944 - 1945 kirjastaan. Syy siihen oli, että en ollut pitkään aikaan mitään Lapin sodasta lukenut.

Paras Lapin sotaa käsittelevä kirja on edelleen suomalaisen yleisesikuntaupseerin, everstin, Mannerheim-ristin ritarin ja kirjailija Wolf H. Halstin kirja Lapin sodassa: JR 11:n mukana Oulusta Kaaresuvantoon,( Otava 1972 ). Wolf H.Halsti kirjoittaa, että sota ansaitsee tulla kuvatuksi jotta tiedetään mitä se on niidenkin keskuudessa, jotka eivät ole joutuneet sen jalkoihin.

Mika Kuljun kirjat ovat enimmäkseen yleisesityksiä; mies kirjoittaa uudelleen muiden kirjoittamaa. Vähän tekstiä ja paljon isoja kuvia. Kulju julkaisee paljon. Käsivarren sota ( 2017 ) oli pettymys. Mielenkiintoinen aihe oli aika pinnallisesti ja jokseenkin hätäisesti käsitelty.

Kuljun hyviä puolia on selkeä esitystapa. Hän kirjoittaa paljon, mutta mitään oikeita omia ajatuksia ja oivalluksia mieheltä lukee harvoin. Kuljua ei voi verrata Pekka Jaatiseen; Jaatisen tyyli on enemmän yksityiskohtainen ja mies on enemmän romaanikirjailija, jolla on kyky tehdä myös teräviä havaintoja ja huomioita. Jaatinen perustaa kirjoittamisensa vankkaan taustatyöhön.

Odotin Kuljulta esim. Mäntyvaaran taistelun yksityiskohtaisempaa käsittelyä, mutta näin ei käynyt.

Pentti H. Tikkanen esitti teoksessaan Lapin kuolemanpataljoonat ( Karisto, 1990 ) talvisodan Petsamon suunnan viivytystaistelut paljon yksityiskohtaisemmin ja värikkäämmin. Nykykirjailijoiden tulisikin ottaa huomioon myös se, mitä heidän aiheestaan on kirjoitettu aikaisemmin. Eikä vain luetella tapahtumia. Hienoahan se tietysti kirjailijan kannalta on, että kirjaa pukkaa joka vuosi, mutta monella on kykyjä myös laadun parantamiseen. Määrä ei ratkaise.

Mika Kulju: Kaksintaistelu lumessa - Lapin talvisota 1939 - 1940 ( Gummerus, 2019 )

Saa silti 4/5 selkeän esitystapansa vuoksi. Kuljun kirjan ovat siistejä tietoiskuja ja niistä on hyvä kerrata sotiemme tapahtumia, jotka tietysti ovat jo paljon lukeville asiasta kiinnostuneille aiemmin tuttuja.

xxx

Mäntyvaaran taistelu käytiin käsikopelolla öisenä lähitaisteluna puukoin, kirvein, lapioin ja pistimin. Suomalaiset tunnistivat pimeässä vastustajan hänen selässään olevasta repusta. Neljässä tunnissa kaatui 17 suomalaista ja 325 venäläistä. Tietysti myös tuliaseita käytettiin kiivaasti.

Mäntyvaaran taistelussa kaatuneet suomalaiset upseerit: 

Lehtovirta, Tuure Johannes

syntyi 28.4.1907, kaatui 20.12.1939

Lautela, Osmo Otto
syntyi 10.7.1911, kaatui 20.12.1939

Kytömäki, Niilo Johannes
syntyi 26.4.1912, kaatui 20.12.1939

Sallan vallattuaan puna-armeija oli jatkanut etenemistä ja rintamalinja oli 20.12.1939 Joutsijärvellä. Sodan alusta asti vihollista viivyttänyt Sallan pataljoona eli Erillinen Pataljoona 17 oli kolmen viikon sotimisen jälkeen väsyksissä ja päässyt lepoon 7 km etulinjan taakse. Pataljoona oli leiriytynyt Mäntyvaaran juurelle kun rintaman sivuitse koukannut vihollisosasto hyökkäsi leirialueelle yllättäen. Seurasi raivoisa taistelu jossa vihollinen työnnettiin ensin Mäntyvaaran laelle ja lopulta ajettiin sieltäkin pois. Tantereelle jäi satoja kaatuneita venäläisiä mutta omatkin tappiot olivat suuret, vain muutaman tunnin 2. Komppanian päällikkyyttä hoitanut reservin luutnantti Lehtovirta kaatui vallatessaan vihollisen konekivääriä. Komppanian päällikkyyden otti komppaniaan vain muutama tunti ennen taistelua siirretty kornetti Kytömäki, siviiliammatiltaan pastori. Hän jatkoi hyökkäystä kohti Mäntyvaaran lakea kaatuen myös vihollisen konekiväärin tuleen. Vihollisosaston selustaan kiertäneen 3. Komppanian päällikkö reservin vänrikki Lautela kaatui myös.
32-vuotiaalta Lehtovirralta jäi vaimo ja 3 lasta, 27-vuotias pastori Kytömäki oli poikamies niin kuin 28-vuotias Lautelakin. Puna-armeija ei koskaan päässyt Mäntyvaaraa lähemmäksi Kemijärveä.